Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 61 —
pieniä lintuja, jotka lentelivät, puusta puuhun,
milloin olivat oksilla, milloin riippuivat
niitten alla, milloin missäkin räpyttelivät,,
tuskin silmänräpäystäkään pysyen paikallaan.
Ja koko ajan ne piipottivat ikäänkuin olisi
niillä ollut paljon juteltavaa keskenänsä.
„ Älkää menkö niin liki niitä," kuiskasi
seenkin rohkeasti, ennenkuin ne lentävät."—
„Oikoenko totta? Aunappas kun
koetamme," sanoivat tytöt.
Varovasti he lähestyivät nyt, oivätkä linnut
lainkaan näkyneet siitä huolivan. Antti,
joka myös oli tullut lähemmäksi ja nyt
selvään saattoi nähdä lintuja, huudahti äk-
Maijn, „ne varmaankin pelästyvät ja
lentävät pois."
„Ei suinkaan," viisasteli myllärin Aatu.
„Seminoisia lintuja olen useasti tänä talvena
nähnyt, meidän myllymme luona. Ne eivät
ensinkään ole niin arkoja, kuin sinä luulet,
Maiju. Päinvastoin niitä saa lähestyä jok-
kiä: „No — totta toisiaan, nuo ovat
samoja lintuja, joiden pesän opettajani viime
vuonna löysi hevoshaassa, lähellä
Salakka-larupea. Hän sanoi, että senlaisen pesän
harvoin löytää. Minä näin linnut silloin,
niitä oli kaksi, mutta en ininä niitä
talvella koskaan ole nähnyt enkä koskaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
