Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 76 -
Antti: En jaksa syödä; voisin vaikka
heti paikalla nukkua. (Painaa päänsä
Kerstin syliin). Mutta katselepas tuota
vuorta, miten kummalliselta se hohtaa!
Kersti: Niin tosiaan; oikein pelottaa
sitä katsellessa!
(Samassa aukenee vuori ja pienellä
kal-lionlohkareella seisoo Vuorikuningas ja
joukko kääpiöitä piirissä tanssii hänen
ympärillänsä. Ho laulavat):
Oi, ystäväin,
Riemulla näin
Tanssitun joudu,
Hei, laa, la, laa.
Iloa vaan,
Se ainiaan
Meidän lakinamme olkoon.
(Lapset niinkuin lumottuina katselevat
tuota ihmeellistä näköä.)
Vuorihanint/as (arvokkaasti):
Jo työhön veikot, katkaa hyppimästä,
Sill1 aika ompi kultaa kallihimpi,
Ja työ ja leikki vuorotellen vaihtuu.
(Ankarasti): Vaan täällä haisee
ihmis-vereltä! (Katselee ympärillensä, kääpiöt
samoin ja huomaavat lapset, jotka ovat
nousseet seisomaan. Juhlallisesti):
Te lapset maan, ken tänne askeleenne
On johtanut? Te ette siis tienneet,
Ett’ alueella kääpiöiden ootte?
(Jatk.) -
Kaksi juMaa.
Tilhin ystävät, jotkn asuvat Suotuen
pääkaupungissa, olivat muutamia päiviä
sitten tilaisuudessa viettää kaksi suuria
juhlaa; uitu, ne olivat juhlia, joihin koko
Suomen kansa otti osaa, juhlia senlnisin,
joita kansojen elämässä ainoastaan harvoin
saapi viettää.
Riemujuhla se oli, Toukokuun (5:s päivä,
jolloin Suomen kansa paljasti ja
riemuhuudoilla tervehti sitä kuvapatsasta, jonka
sen rakkaus, sen syvä kiitollisuus 011
kohottanut 3’hdello sen jaloimmille pojille,
Juhlina Ludvhj Ruiicbmfin, Maamme"-
laulajiin muistoksi Suomen kansa sen on
pystyttänyt.
Ja toinen juhla, hiljainen ja
vaatimaton oli se kyllä — sitä vietettiin
hautausmaalla, missä kansanjoukkojen
hautakummun ympärille kokoontuessa ei kuulunut
muuta, kuin aaltojen hiljainen loiske
rautaa kohti ja lintujen vieuo viserrys
puitten latvoissa. — Vaan niin hiljainen kuin
se olikin, niin valtaava ja ylevä se oli.
Suomen kansa kokoontui sinne suurimman
sankarinsa hautakummulle — sankarin
aatteen alalla —, Suomen miehet olivat
pystyttäneet hautapatsaan sille, jota ho
kiittävät Suomen kielen ja kansallisuuden
voitosta. Juhana IVilhelmi Snellman’ia ja
hänen elämäntyötänsä eivät Suomen lapset
milloinkaan saa unohtaa, siksi pysty tettiin
luo patsas häuen haudallensa.
Sinä, joka näissä juhlissa olit läsnä;
kuulet ehkä mielelläsi vielä Ruueherg’istä ja
Snellmanista kerrottavan, ja sinä, joka asut
maamme sydämmessä, kaukana
pääkaupungista, siirryt ehkä kernaasti hetkeksi juurelle
kumpasenkin patsaan, jonka kansan
kunnioitus ja rakkaus pystytti jaloimpien
miestensä kuuniaksi, niiti kertoo sinulle Tilhi
näistä juhlista ja niistä miehistä, joiden
muistoksi ne vietettiin.
Nyt lähdemmekin heti matkalle.
Pianpa olemmekin Helsingissä keskellä
kaupunkia. Näkee kyllä, että joku
juhlallisuus on pidettävä, Toukokuun ö:tta
päivää 011 juhlapäiväksi valmistettu.
Iloisesti liehuu monivärisiä lippuja kaikista
rakennuksista ja varsinkin 011 niitä paljo
itse juhlapaikalla; kaikki kudut ovat täynnä
väkeä, kaikki pyrkivät lähemmäksi
juhlapaikkaa, voidaksensa nähdä ja kuulla. Onpa
lähelle olevien rakennusten katoillekin
kiivennyt poikia ja aika miehiä; sieltähän
hyvin voi silmäillä juhlamenoja ja tuota
mo-nituhatlukuista kansan joukkoa, joka
alhaalla liikkuu. Keskellä jnlda paikkaa seisoo
korkea patsas, vaan ett’ei sitä nähtäisi
ennenkuin se juhlallisesti on ikäänkuin villitty
uuteen tehtäväänsä, on sen yllä tumma
peite. — Patsuan ympärillä seisoo joukko
laulajia, maammo valtiopäiville
kokoontuneet-säädyt sekä juhlavieraat, vähän taaempaua
soittokunta. Kun kaikki ovat koossa,
soitetaan ensin Porin marssi, sitten hui-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
