Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 77 -
letaan mahtava köörilaulu, jonka
sävelet tuskin ovat vaienneet, kun puhuja
nousee puhelavalle. Useampi puhuja
puhui sinä päivänä, vaan yksi oli puheitten
esine, yksi mies, jonka kunniaksi koko
tuo ääretön ihmisjoukko oli kokoontunut.
Kauas kaikuivat heidän sanansa, ylistäen
J. L. Ruueberg’ia ja hänen elämänsä
työtä. Tulipa sitten ylevin hetki kauniissa
juhlassa, kuu sadasta torvesta,
sadoilta huulilta kaikui „Maamme laulu", ja
samassa peite lankesi patsaan yltä.
Kum-makos, jos siinä silmänräpäyksessä
tuhannet silmät olivat kiinnitetyt patsaasen,
kuuimakos jos tuhannet sydämmet ilosta
sykkivät, kuu Maamme- laulaja yht’äkkiä
niin rauhallisena, niin ylevänä seisoi
edessämme.
Tässä näette kuvan tuosta patsaasta;
sen 011 valmistanut suuren runoilijan
poika, kuvanveistäjä Walter Runeberg.
Ehkä joku teistä, pikku ystäväni,
kysyy: „Mitä tuo Runeberg on toimittanut
ansaitakseen niin suurta kunniata, että
koko Suomeu kansa, luinen kansansa, on
nostanut hänelle tuon kunniamerkin?" —
Oli kerta nuorukainen, jonka koto seisoi
suuren Pohjanlahden rannalla.
Nuorukainen rakasti kotiseutuaan, hänen
sydäm-ruensä sykki, hänet valtasi vaistomainen
hellä tunne, lcun kauniina kesä-iltana
aallot olivat käyneet levolle ja rauha valtasi
merta, mannerta. Ja silloin syttyi hänen
sydämmessään se rakkauden kipinä, joka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
