Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 78 -
yhä oli karttuva, kunnes se vihdoin
kokonaan valtasi hänet ja tuotti mitä
ihanimpia hedelmiä.
Ja mitkä nuo hedelmät ovat? kysynee
joku. No ovat Runeberg’iu runot, nuo
ihanat runot, jotka eivät Suomenmaassa
joudu unhotukseen, niinkauvan kun löytyy
isänmaanrakkautta, yleviä, jaloja aatteita
kansassamme.
Runeberg 011 siinä laulussa, jonka me kaikki
tunnemme, Maammo laulussa, opettanut
meitä tuntemaan ja rakastamaan
isänmaatamme; sydäinmastäinino yhdymme hänen
sanoihinsa:
Kanss’ salojen ja saarien
Se meist on kultainen.
Mitä kauneutta me siinä löydämme, sen
hän myös meille lausuu sanoen:
Ovatpa meistä rakkahat
Kohinat koskien,
Iktusten honkain huminat,
Täht’yönime, kesät kirkkahat,
Ivaikk’, kaikki, lauluin, loistaen,
31 i lumos sydämen.
Kukaan ennen Runeberg’iä ei ollut
kuvannut tätä kullasta köyhää, vaan rakkaudesta
niin äärettömän rikasta maatamme niin
sanomattoman ihanaksi. Vaan suotta hän
ei antanut nuoren sotamiehen
innossaan huudahtaa:
Mutta maamme on hän nähnyt,
Nähnyt 011 sen saaret, luodot ,
Niinkuin mekin vaaroiltamme
Tuhansien jarvein muodot.
Sydämmettä, Jumalatta
O11 se, jok’ oi hartuhasti
Innostuisi puol taiuuhu 11
Tätä maata kuoloon asti!
Tämä siis 011 Kuneberg’in oppi:
rakastua maatansa, tehdä työtä, nähdä nälkää
vaivoja, jopa kuoliakin maansa edestä.
Sen tähden hän mainiossa
runokokoelmassaan, „ Vänrikki Stoolin Tarinoita", ylistää
Suomen sota-urhoja, jotka niinkuin
kerran Döbeln, Adlercreut/. y. m. veivät
Suomen kansaa taisteluun vihollista
vastaan. Hän se on, joka on opettanut meille,
kummoinen tämä Suoinon kansa taistelussa
oli, se
— — — mi kunnian
Edestä kaikki koitti,
Nälissään, palellessahan
Kuitenkiu vielä voitti.
Riehuissa sodan, vaaroissaan,
Mi miehuus väellä tuolla,
Maa raukka, kuinku taisitkaan
Niin rakastettu olla.
Muistattehan tuota pientä sotiluspoikao,
josta Runeberg laulaa? Eikö hänkin ole
samaa sankarisukua, eikö hänenkin
sydäni-messääu hehku hellä isänmaanrakkaus, joka
pulikee sanoihin, kun hän laulaa:
Mut’ nuonia, lämminuä jos vois
Maan eestä kuolla, kas se ois
Jaloa, ihanaa.
Kas siinä, ystäväni, siinä 011 syy,
uiiu-kät.ähden Suomen kansa on kunnioittanut
Runeberg’iä pystyttämällä hänelle patsaan
ikimuistoksi siitä, että rakkaus se oli,
puhdas, hellä isänmaan rakkaus, joka
„uosti hänet maiueesen."
Suomen lapset, älköön koskaan teidän
muistostanne kadotko jalon runoilijan oppi!
Suokoon Kaikkivaltias, että hänen ja
meidän kaikkein toivo kävisi toteen, se toivo
jonka Runeberg on lausunut sanoissa:
Totuuden, runon kotimaa,
Maa tuhat-järvineu,
Elomme suita suojan saa,
Sä toivojen j:i muistoin maa.
Ain’ ollos, onnen vaihdellen,
Sä vapaa, riemuinen!
(Jatk.)
Kertomus Martista, jolla
ei ollut syntymäpäivää.
I. Miten Mnrliii ,sipdymäpiiivän luita
oikeastaan oli.
f; ttä Martillako ei ollut
syntymäpäivää ? Eikö hän sitten ollut
syntynytkään? — Oli tietysti.
Olihan hän syntynyt niinkuin
muutkin lapset, mutta äiti ei
vaan varmaan muistanut, minä
päivänä se oli tapahtunut. Tuostapa toki
vähät välitettiin. Tiesihän äiti aina sanoa
naapurin äidille, että hänen poikansa tulee
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
