Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 116 -
(Toiset pojat saapuvat kantaen lanttuja ja
laahaten talonpoikaa muassaan, joista
viimemainitun silmien eteen on kääritty
nenäliina ja kädet ovat seljän taakse sidotut.’’
Rinaldo: Hyvin tehty, pojat; olen
teihin tyytyväinen. Muutamia kelpo
iskuja me tosin saimme, vaan voitto on
meidän vihollinen on vangittu ja koko
häuen leirinsä anastettu. Sotaneuvosto,
mitä teemme vangillamme?
(Jatk.)
Orpolapsen käsinkivi.
YiroUiimu Uaiixtinxahi.
fräs höyliä, orpotyttö oli kuin
lampaanvuona tänne jäänyt ja
joutunut kasvatiksi ilkeää:i
per-heesen. Siellä hänellä ei ollut
muuta toveria kuin perheen
koira, Kanssi, joka toisinaan
sai leivänkannikan orpolapsen
kädestä. Tytön piti aamusta iltaan jauhaa
käsin kiveä perheenemantiäUp ja kun
väsymyksestä levätessä kivi toisinaan jäi
seisomaan, oli seiväs kiillottajana lapsen
kantapäillä. Illalla olivat orpolapsen kädet
tunnottomat kuin puukalikat, mutta kuka
siitä huoli. Palaset, jotka orpolapselle
armosta annetaan, pitää tämän verellä ja
hiellä perheenvanhemmille takaisin
maksaa. Jumala taivaassa yksin kuulee
orpolasten huokaukset ja lukee heidän
kyynelensä, jotka poskia myöten vierivät.
Eräänä päivänä, kun heikko tyttö
jälleen raskasta kiveä pyöritti ja oli sangen
pahoillansa siitä, että perheeneraäntä
hänet. aamulla oli syömättä jättäuyt, tuli
eräs ontuva, yksisilmäinen köyhä mies
sinne repaleisissa vaatteissa. Mutta hän
ei ollut kerjäläinen, vaan eräs kuuluisa
Suomen tietäjä, joka tällä kertaa oli
itsensä köyhäksi muuttanut, ett’ei kansa
häntä tuntisi. Kerjäläinen istui
kynnykselle, katseli terävästi lapsen raskasta
työtä, otti vähän leipää kaulapussistaan,
pisti sen lapsen käteeu ja sanoi:
"Puolipäiväiseen on vielä pitkä aika, ota vähän
leipää ruumiille vahvistukseksi." Orpo-
lapsi pureksi kuivaa pnlasta, joka tuntui
mitä makiiisimmalta ja näytti heti
joutuisasti kädessä kasvavan. Kerjäläinen
sanoi: „ Taitavat kyllä kätesi, sinun
vaivaisen, olla väsyneet, yhtämittaan
pyörittäes-säsi raskasta kiveäV" - Tyttö katseli
epäileväisesti vanhan taaton silmiin
niinkuin olisi tahtonut tunnustella, oliko
kysymys totta vai pilkkaa ja kun hän
huomasi kasvot lempeiksi ja totisiksi, niin
hän vastasi: ,,Kuka orpolapsen käsistä
lukua pitää! Veri on kynsien alla ja
seiväs selkää varten, jolTei ennätä niin
paljon tehdä kuin perheenemäntä tahtoo." —
— Kerjäläinen käski asiaa pitemmältä
puhumaan, että hän perin pohjin tulisi
tuntemaan lapsen elannon. Kun orpo sen
oli kertonut, otti vanhus huivin repaleisesta
pussista, antoi lapselle ja sanoi: ..Sinun
illalla maata ruvetessasi, pane huivi
päähäsi ja huokaa sydämen pohjasta:
„suloi-neu unennäkö, kanna minut sinne, josta
löydän käsinkiven, joka itse jauhaa, ettei
enää minun heikkoja voimiani tarvita!"
— Orpolapsi pisti huivin poveensa ja kiitti
lahjasta vanhaa miestä, joka heti lähti
tietänsä menemään. Tilalla maata
ruvetessaan teki orpolapsi niinkuin kerjäläineu
oli opettanut, sitoi huivin päähänsä ja
huokasi kyynelsilmin toivotuksen sanat,
vaikk’ei hänellä itsellään juuri paljoa
toivoa ollut. Hänen nukkuessansa tuntui
hänen sydämensä kevyemmältä kuin
etinen. Ummistettujen silmien eteen tuli
kummallinen unennäkö, joka saattoi tyttölasta
kulkemaan pit källe tielle, jossa syntyi monta
ihmeellistä tapausta. Viimeksi hän joutui
syvälle maan alle, joka ehkä oli Manala,
sillä kaikki näytti kolkolta ja vieraalta.
Pihan veräjät olivat levällään eikä elävätä
olentoa näkynyt liikkumassa. Eteenpäin
mennessä alkoi kuulua jyrinä, niinkuin olisi
käsinkivi ollut jauhamassa. Orpolapsi kulki
aroin askelin jyrinää kohti, kunnes han
aitan katoksen alta löysi suuren arkun,
jonka sisästä kiven jyrinä korvaa kohtasi.
Lapsen voimat eivät voineet arkkua
liikuttaa, vielä vähemmin paikasta nostaa.
Silloin hän näki tallissa soimen luona
valkean hevosen ja hyvä ajatus tiili hänelle
heti mieleen: ottaa hevonen tallista, vai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
