Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 118 -
rikki Stoolin tarinoista syntyi näillä
matkoilla runoilijan sielussa, kenties sepitti
liän juuri tällaisella matkalla
„Sotilaspo-jau", joka on ihastuttanut meitä kaikkia.
Ehkä mielikuvituksensa loi juuri silloin
jonkun noita ihania lauluja, joita hän
on lahjoittanut maallemme. Sitä en
tiedä, tiedän vaan, että hän kulki, yhä kulki,
kun äkkiä kiitävän hevosen jalkain
kopina, huutoju. ruoskan läimäyksiä ja
tavan takaa kuuluvat sanat: „Laukkaa
päälle, laukkaa päälle!" kaikui hänon
korviinsa ja yhtäkkiä luisti ohitsensa reki,
jossa oli noin kuusi, seitsemän poikaa,
jotka yhtä haavaa ja täyttä kurkkua
huutaa huikakuttivat: ^Laukkaa päälle!"
Näistä muuan aimo veitikka istui
johtajana keskellä rekeä suitsia ohjaten ja
ruoskalla läimäyttäen hevos-parkaa, huutaen
hänkin kaikin voimin muitten etupäässä:
„ Laukkaa päälle!" ja rutosti ajettiin
sillalle ja maantielle päin.
— Ja päivä valaisi vanhaa kaupunkia,
suurta runoilijaa ja vallattomia poikia;
muttu Runeberg sy’äntyi kulkiessaan katua
eteenpäin, ajatellessaan nuoria
eläinräiik-kääjiä. Hän mietti heille rangaistusta. —
— Hän otaksui poikien kyllä pian
palaavan samaa tietä takaisin. Hän
jatkoi matkaansa ja päätti uudelleen
kohdatessaan heitä antaa nulikoille kelpo
löylytvksen. —
Runeberg meni suoraan sillan yli
iki-vanhojen pajupuitten ohi ja tuli
maantielle, jossa aurinko väreili tummien
kuusien läpi ja siellä täällä joku ketterä
oravu oksilla hyppeli, iloiteu vapaudesta
ja koko maailmasta yltympäri Uänsä»
Joukko varpusia piti iloa heiuätukou
ympärillä, joka oli pudonnut jostakin kuormasta
tielle; arkoina ja ikäänkuin varoittaen
toisiansa lensivät ne syrjään lähestyviä
askelia väistyeu.
— Pian kaikui jälleen kavioitten
kopina, ruoskan läimäykset ja alituiueu:
„Lauk-koa päälle! Laukata suu pitää!" Runeberg
tiesi, että kyytimiehet. nyt palasivat
takaisin, jonkatähdeu hän jäi suorana
seisomaan keskelle tietä, korkea ja muhkea
kuin oli. Juuri kun poikajoukko aikoi 1
ajnu ohi, ojensi hän kätensä, tarttui ohjak-
siin ja huusi ukkosen äänellä: „Seis! seis!"
— Viisi, kunsi poikaa hyppäsi kohta
re’estä ja puikahtivat salaman nopeudella
metsään, johon katosivat. — - Ei olisi
vallan hyvä seisoa tuon voimakkaan,
ankaran herran edessä syntejänsä
tunnustamassa — ajattelivat he aivan
luonnollisesti, mutta onneton kyytimies,
ryysyi-nen, tummatukkainen nallikka, sama, joka
lakkaamatta oli pyörittänyt ruoskaa
läähättävän hevos-paran selässä, hän
soi palkkansa! — „Tuossa saat,
poika-lurjus!" sanoi runoilija vääntäen ruoskan
hänen kädestänsä ja lyödä lynnähytteli
sillä poika-pahaa selkään ja hartioihin
aimo lailla.
„Laukkaa päälle!" tuossa saat siitäkin
ja armottomuudestasi hevosta kohtaan!
Nyt et enää saa ,Jankata1’, vaan käydä
sinun pitää, marssia askel askeleelta
rinnallani, kunnes saavut kestikievariin.
Kyllä minä opetan sinua, minä! Kas niin,
mars! —
Tässä ei auta napiseminen! ajatteli
poika ja totteli sanaakaan virkkamatta.
Tulomatka oli käynyt nelijuoksnssa,
paluumatka aivan sävyisesti ja vitkaan. Ääneti
astui poikanen ja suuttunut „ment.orinsa",
vihdoin saapuivat he kestikievarin
portille.
Täällä jätti Runeberg nuoren poikasen
ja sanoi herttaisella hymyllä lyöden
häntä kepeästi olalle: „Kas niin, poikani!
Nyt olen opettanut sinua ^nelistämään",
muista se vastaiseksi, hyvästi jää!"
Poika seisoi siinä ällistyneenä ja
punehtuen ja jalo runoilija jatkoi tietänsä kotiin.
Poikaa häu ei enää tavannut, mutta kyllä
hän oli varma siitä, niinkuin kaikki
muutkin, jotka saivat tietää tämän
tapahtuman, että opetus kantoi hedelmää ja että
tästä lähin aiuakiu oli yksi
cläinrääk-kääjä vähemmin maailmassa. —
Ijfi/iefeffi/jri kirjoHuknia.
Hyvä neuvo.
,0i kuinka minun 011 sääli tuota naapurin
pikku Villeä," sanoi Aatu ystävällensä Ololle,
joka myös oli Villen ystävä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
