Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
132
väkeä! Ettekö te kevätpuolella minulta
varastaneet parhaimman kanani? Ja
eikö* yksi teistä saanut raippoja
selkäänsä häpeäpaalussa pari viikkoa
takaperin:’ Ja tekö olisitte mustalaistyttöjä?
(Tytöt katselevat hämmästyneinä
toisiansa).
Terzerola: Muija kulta, me ainoastaan
olemme olevinamme . . .
Tinto: Taljasta pilan tekoahan tämä
vaan on, niinkuin näette.
Mummo: Kaunista pilan tekoa! Eikö
herrasväen lapsilla ole muuta tekemistä,
kuin pukeutua mustalaisiksi ja
maan-kuljeksijoiksi ja puhua köyhäin lapsille
turhia hullutuksia prinsessoista ja
keisarinnoista ? Tiedättekö, mitä tekisin, jos
olisin teidän äitinne?
Previosa (yuseästi): Niili, te olette,
ymmärtämätön ihminen, joka ette
ollenkaan käsitä, mikä on romantillista, mikä
ei . . .
Mummo: En, vaan minä sanoisin: heti
pikaa kotiin takaisin, ja joutukaa
kouluun, te laiskat ja ymmärtämättömät
lapset. Lukekaa läksyjänne ja
ommelkaa ompeluksianne, niin teistä tulee
kunnon ihmisiä, seu sijaan, että
kuljeksitte ympäri maantietä ja pidätte
seuloista kujetta, että nimismies heti
on niskassanne, ja panee käsiinne ja
jalkoihinne rautoja ja kahleita. Sillä
lailla miuä puhuisin. No niin, jääkää nyt
hyvästi. Tule Tiina. (He menevät.)
(Tytöt seisovat hetkisen mykkinä ja
peljästyneinä.)
Tinto: Nimismies! Mutta seitiin 011
hirveätä!
Kannnctda: Hautoja ja kahleita! Se
on vasta julmaa!
Mogrebina: Nyt 011 varma, että menen
kotiini äidin ja isän luo.
Tergerola: Minä teen samoin.
Tinto ja Enmnada: Niin mekin
teemme.
Esmeralda: Mitä arvelet, Preciosa?
Bxeciosa: Kuinka taidatte olla noin
typeriä, kun annatte köyhän,
ymmärtämättömän mummon teitä peljätliiä?
Kaikki vivut: Ei, me meuemme kotiin.
Nyt heti lähdemme.
(Sillä aikaa tulee ryövärijoukko esille
heidän selkänsä takaa ja asettuu
vahti-asentoon kaikille uloskäytäviUe.1
Rinaldo: Seis! \Vertla? Täältä ei kukaan
pääse.
Tytöt (peittäen kasvot käsillään):
Rosvoja! Rosvoja!
Rinaldo: Ken 011 se ihminen, joka
passitta ja pantitta uskaltaa lähestyä
kaikkia peloittavaa Rinaldo Rinaldinia
ja astua hänen alueellensa Apenuiuein
vuorilla?
Tytöt (niinkuin ennen): Armoa, armoa,
herrat ryövärit! Niin 111c emme enää
kaskaan tee. Päästäkää meidät kotiin
isän ja äidin luo.
Rinaldo: Kaarlo Moor! Mazarino!
Gonzalov! Lassemaija! Vartioikaa tarkoin
vankeja, älkäät päästäkö heitä irti.
Sota-neuvosto on myöhemmin julistava
lainmukaisen rangaistuksen heidän
ylitsensä.
(Toinen näytös loppuu kuvaelmalla, jossa
mustalaistytöt ovat polvillaan, ja
ryövärijoukko uhkaa heitä aseillaan.)
(Esirippu lankee).
(Jatk.)
PORTAALLA.
(Katso viime numeroa.)
nainen pöytä ja olkia vuoteeksi
lattialle. Silloin arveli Walleri, ettei enää
maksa vaivaa ponnistaa vastaan. Hän
heittäysi pitkälleen oLkivuoteelle ja itki
niin, että olisi siitä heltynyt pölkkykin.
Kun Katri näki Kovau Köyhyyden
tulevan, avasi hän taitavasti ikkunan.
„Onko sinulla jotakin annettavaa?"
Kova Köyhyys kysyi.
„Elikäpä jotain," Katri vastasi. „Astu
vaan sisään, en minä sinua pelkää.
Tuossa 011 ainoa silkkihuivini ja pyhähameeni,
jonka äiti itse kutoi; ota ne, minä niitä
en tarvitse. Tuossa 011 kahvipannuni,
rukkini ja messiukikehäinen peilini —
saat kaiketi seu, jos vaan säästät niitä,
joilla 011 vähempi kuin minulla."
Ja Katri istautui neuleensa ääreen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
