Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
- 133 -
Hiin teki työtä yöt ja päivät; hän näki
keltymättömän Kovan Köyhyyden vievän
mukanaan toisen kapineen toisensa
perästä: hän huomasi kaapin yhä tyhjenevän,
vuode kiivi päivä päivältä kovemmaksi,
kunnes viimein ei muuta ollut jälellä
kuin puoli leipää, äidin raamottu ja
vähä olkia lattialla. Mutta ei hänen
rohkeutensa siltä hävinnyt. Hän veti ja
raastoi, laihtui ja niiki nälkää yhä
samalla sitkeällä uutteruudella kuin ennen,
kun hän täytti kuopat mäessä.
Silloin lähetti Kova Köyhyys köyhän
äidin itkevän lapsen kanssa Katrin luo
pyytämään katon suojaa yöksi. Katri
teki heille sijan puhtaille oljille, levitti
mekkonsa lapsen yli, jakoi leipäpuoliskastaau
äidille ja istahti lukemaan heille äitinsä
raamatusta. Ja sitä uhoten kun hän
luki, tuli hän itse kylläiseksi, sai voimaa
ja iloista toivoa ja sen yön hän nukkui
levollisempana ja onnellisempana kuin
tätä ennen koko eläissään.
Kun aamu koitti, läksivät hänen
vieraansa monia kiitoksia lausuen. Katri
heitti vielä kerran katseen tupaan
kiitokseksi kaikista niistä huolettomista
päivistä, joita se oli hänelle suonut. Sitte
lukitsi hän oven, pisti raamatun
kainaloonsa ja lähti pois suureen, avaraau
maailmaan työtä ja leipää hakemaan.
Mutta ensin luin tahtoi nähdä, miten
VVallerille kävi. Hän astui \Vallerin
tupaan, näki hänen epätoivoisesti
nj’yhkyt-titvän olkivuoteellaan ja hän nojansi alas
lohduttamuun häntä.
„Alä ole niin pahoillasi, VValleri," hän
sanoi. „Koeta reipastua, nouse ylös ja
rupea taas työtä tekemään. Sinullahan
011 niin vahvat käsivarret, — no niin,
ehkäpä ovat käyneet väliä heikommiksi
näljästä ja surusta, mutta koeta kuitenkin
niitä käyttää, Jumalan avulla päiiset
kyllä eteenpäin."
VValleri katseli kyyneltensä läpi
kummastuneena Katria.
„Miteu voit olla niin levollinen ja
iloinen, olethan sinä yhtä köyhä kuin
minäkin?" hän kysyi.
„En tiedä," Katri sanoi ja hänen
sil-mäusä loistivat ystävällisyyttä täynnä.
„Mutta minä luulen, että tyttö enemmän
kuin poika voi kärsiä ja nähdä puutetta.
Jumala on antanut minulla tämän voiman
sen sijaan, kun Hän antoi sinulle vahvat
käsivarret."
„Voi olla," sanoi "VValleri, mutta häneu
entinen kerskailunsa heräsi uudestaan. ,,Si
nä ehkä pääsit köyhyyden kynsistä
snk-kelammin kuin minä, vaan viisaampi ja
taitavampi minua ihan varmaan et ole.
— Nyt ai’on lähteä merelle. Tekisipä
mieleni tietää, miten sinä osaisit hoitua
purjeita ja ohjata laivaa. Vieläpä mitä!
sinä huutaisit oi ja voi, kun
ensimmäinenkin laine lähenisi, ja sitte sinä tulisit
me-rikipeäksi. Kunnia annettakoon pojille!
He voivat silmästä silmään katsella
merikarhuja ja valaskaloja vähääkään pelkää
luättä."
„01etko taaskin valmis tyhmää
kerskailuasi latelemaan," sanoi Katri ju näytti
huolelliselta. „Miksi väkisinkin tahdot
olla parempi kuin minä? Eikö Jumala
ole luonut meitä molempia ja antanut
meille yhtä hyviä lahjoja, paitsi että hän
sinulle on antanut lujemmat jäntereot ja
minun S3,dämmelleni enemmän lujuutta ?
Minä mielelläni myöntäisin sinua
paremmaksi, voimallisemmaksi, rohkeammaksi ja
taitavammaksi minua, elTet sinä olisi niin
hirmuisen ylpeä, luutta nyt en voi sitä,
jos tahdon puhua totta."
„Niiii sanot siksi, että olet itse ylpeä,
vaikka vaan onnelliset asianhaarat ovat
auttaneet sinua voittoon. Malta,
lähdetäänpä kumpikin laivalla purjehtimaan
kallioita ja salakaria vastaau. Milloinka
lähdemme ?"
,,Koska vasta varsin sitä tahdot, niin
suostun vieläkin kerran kilpailemaan,"
Katri sanoi. „Muttu sinun täytyy antaa,
minun valita laivani oman mieleni mukaan,
ihan semmoisen, minkä tniuii haluan."
„Kernaasti suotu," Walleri sanoi,
^niinille on se yhtä," ja kättä lyöden asia
päätettiin ja sitte he erosivat.
Walleri lähti merelle kolmimastoisella
laivalla, jonka nimi oli ,,Olavi
Voimallinen" ja joka toi kahvia Brasiliasta
Eilä-veliiu. Hän oli aika rohkea merellä, söi
aika lailla, kasvoi aika lailla, kerskaili uiku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
