Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
lailla ja piiasi rillutellen perämieheksi ja
katteiniksi. Kylläpä oikein hymyili
mielihyvästä, kun ajatteli, miten hänjouakuna
kauniina päivänä purjehtisi Helsinkiin ja
sieltä lähtisi Sipoon, niistä Katri oli
ko-toisiu, ja näyttäisi, miten aika mies
hänestä toki oli tullut. Mutta mitenkäs
oli? Purjehtihan Kutrikin jossakin elämän
merellä. Mitenkähän monta kertaa lienee
hän haaksirikkoon joutunutV arveli hän.
Tyttö ei stiitikaau kelpaisi ohjaamaan muuta
kuin omaa nokkaansa, — tuskinpa sitäkään.
Jo Katri purjehtikin ulos avaraan
maailmaan samaan aikaan kuin \Yalleri.
Mutta hänen laivansa oli suuri talo, missä
oli kaksitoista vallatonta ruotinhaluista
laivapoikaa, monta renkiä ja pii . . . . ,
ei matruusia ja merineitoja piti minun
sanoa. Olipa hänellä peltoja ja
niittyjäkin, hevosia, lehmiä, lampaita, sikoja ja
kanojakin tuolla laivalla, niiu että kylläpä
voi arvata, mikä mahtava laiva se oli.
Ja kuitenkin keikkui se niin kepeästi
laineilla ja kulki niin suoraa suuntaa,
jottfei sen parempaa kulkua vanha
tottunut perämieskään voinut vaatia. Katri
itse piti perää ja hoiti jalusnuoria
pehmeillä, ruskettuneilla käsillään. Hän piti
tarkasti silmällä, etfei laiva törähtänyt
kahdelle suurelle salakarille: laiskuuden
luodolle ja epäjärjestyksen karille,
sillä silloin olisi se saanut auttamattomia
läpiä. Välistä laivarotat. söivät muonan,
kuivuus, niittyniadot tai halla teki tuhoja
pelloilla ja joskus laivaväestön täytyi
odottaa muonarahaansa ja rupesi nurisemaan.
Mutta Katrin rohkeus oli niin kestävä,
hauen ahkeruutensa niin väsymätön ja
hänen rukoukseusa niin voimallinen, että
hän soi polian poistetuksi, ennenkun se
oli kasvanut todelliseksi vahingoksi.
Hänen laivansa, jonka nimi oli „Toivo",
purjehti rohkeasti ja uljaasti eteenpäin
taitavan katteiniusa johtamana.
Kerran kohtasi hän taaskin YVallerin
portaalla, joka johti järven yli Sipoossa.
„Alälmn nyt. Hyvää päivää,
Katrina!"
„ Hyvää päivää, Walleri!"
„Mihin kulmaan olet jättänyt
haaksi-hylkysi?"
„Käyliän katsomaan!" sanoi Katri,
veitikka silmissä kuten ennenkin.
,,Kerunasti," Walleri sanoi alentuvasti
eikii ensinkään huomannut Katrin
sukkeluutta. Hän vaan mietti, miten osoittaisi
sääliä tuon laivahylyn suhteen.
He saapuivat suureeu herraskartanoon,
missä oli mitä komein puisto, suuret
metsät, pellot ja niityt, sekä ihmisiä että
eläimiä kosolta. Kartano sijaitsi keskellä
puutarhaa, missä pienin pilkkukin oli
erittäin hyvin hoidettu, ja se oli niin
tuok-suava ja suloinen, että VValleri mielestään
ei milloinkaan ollut niin kaunista
nähnyt. Kaikkialla tuntui niin hyvältä,
kaikkialla oli järjestystä ja somuutta; jopa
itse porsaatkin läätissä näyttivät komeilta
ja kanat kaakottivat säädylliseuimästi kuin
muissa kanahäkeissä. Piiat ja rengit
työskentelivät ahkerasti ja tyv.nesti kukin
omalla alallaan ja lapset tunkeusivat
lähelle Katria ilosta huudahtaen, kertoen
ja hyväillen.
„Mikä kaunis ja sievä paikka tämä on ?"
Walleri kysyi heidän mennessään
leliti-käytävää ylös.
„Se on minun laivani!" sanoi Katri ja
löi kätensä yhteen ihastuksesta
nähdessään hänen ällistyneen katseensa. Valleri
katsoi, katsoi ja ymmärsi lopullisesti koko
seikan.
„Vai niin, sinä sukkeluudella voitit
minut jälleen," hiin sanoi vähän
närkästyneenä ja aikoi lähteä matkaansa.
,.Eihän toki," Katri hymyten sauoi.
„Sinä luiiasit, että saisin valita laivan
oman mieleni mukaan ja minä valitsin
täunin. Kas niin, sinä et saa suuttua!
Tule, lähdemme juomaan kahvia tuonne
lehtimajaan, missä sireenipnut niiu
kauniisti kukkivat!"
„No niin," sanoi AValleri viipyen ja jo
puoleksi sovinnollisella mielellä.
..Myönnän, että sinä olet onnistunut, omalla
tavallasi. Kun tarkemmin tutkii, et liene
niinkään tyhmä. Katrina. Mitä arvelet,,
jos yhtyisimme, minä olisin luitteinina ja
sinä katteiniu rouvana Olavi
Voimallisella?"
„Ei kiitoksia," Katri snnoi. „Minä
purjehdin jo oman lipun alla enkä tahdo
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
