Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 143 -
sanoi Väinämöinen. .Ta impi antoi viisi,
kuusi liasta: siit’ on kielet kanteleessa.
Se oli kant.elon synty.
Pieni kertomukseni päättyy myös tähän.
Kyllä tiedän, että moni Tilhin lukijoista
tuntee kansamme hurrasmielisiä lauluja,
niitä olette kotona ja koulussa oppineet
Herukoot huuliltanne Suomen
kansanlaulut ijäti nuorina, raikkaina! Te nuoret,
jotka jo lienette kehittyneemmät laulussa,
ja soitossa kuin kansan lapset, liittykää
kansan tyttöjen ja poikien pariin, olette
useat tilaisuudessa siihen kesälomalla.
Kenties sävelten voima olisi voimaLlisin
kansallinen yhdysside. Kaikkialla maassamme
löytyy jo kansallisia laulu- ja soitto-seuroja;
näistä esiintyi muutamia Jyväskylän
lauluja soittojuhlassa viime kesänä.
Innostuksella heitä tervehdittiin ja palkittiin
kirjallisilla ja -suullisilla" palkinnoilla.
Laulukilpailussa esiintyvät lauluseurat olivat
epäilemättä parhaimmat maassamme.
Harvoin kuulee niin heleitä, raikkaita ja
sopusointuisia säveleitä.
Suuri ou laulun voima. Niinkuin
juokseva lähde, joka lähettää syviä
suoni-vesiänsä päivän valoon elvyttäen luontoa
ja ihmisiä, niin laulukin ilmituo
sydämen rikkaat tunteet hehkuen rakkautta,
toivoa, lohtna, iloa ja surua — samassa
puhdistaen ja jalostaen tuntoa.
Suomen tytöt ja pojat! elkää
konsanaan unhoittako kansallison laulun ja
runouden suurta tärkeyttä kansallisessa
sivistystyössämme, silloin olette myös
pystyttäneet Elias Lönnrotille ikuisen
muistopatsaan !
Ijti/tefeffijL/a liirjoifuksin.
Kelpo Karjalaisia.
Kaukaita Karjalassa, Saimaan siintävien
lah-deliuien, puuhaavan Imatran ja Vuoksen
vaali-toisien aaltojen takana on maani kultilla.
.Siellä nimittäin hääinöittää eräällä niemellä
kauniin koivikon keskellä oma kotoni
välkkyviin ja auringon paisteessa
kimaltelevanMt-vett läikkyessä sen vasemmalla puolella.
Sydänkesinä kuuntelen siellä kotikuusen hinuiuäa
ja kosken kohinaa ja oikeinpa sydäntäni
Haluilta.’!, kun uäiniit luouiiou-ääuet ottavat osaa
Inululiiinmi liverryksiin.
Kriiänä ihanana Kesäkumi iltana, kuu
luonto oli knuniimmallunii, päätin lähteä
metsään tiedustelemaan, mitä sen yksinäisyydessä
nyt vallitsisi. Minä olin siitä varma, että
metsiin pikku haltijat, keijukaiset, parhaallaan
pitivät .yhteistä neuvottelua asunnoissaan
vuorten syvissä kammioissa ja rinkoissa, miten
parhaiten Juhannuspäivänä ilaliiittaisivat
Karjalan kilttejä lapsia. 1’äätökseui paninkin toi
-mooli, ja uteliaisuuteni oli niin suuri, etfen
luullut menOBtaiii tulevaa mitään, ennenkuu olin
kiivennyt kofiverä jäu yli; vaan sen tehtyäni,
jatkoin hiljaa hiipien matkaani, ettei askeleeni tai
liikkeeni herättäisi minkäänlaista huomiota.
Suvisen ilman sulo lienkiiily ja kukkaisten
vieno kuiske oli parhain oppaani noille
lumoaville kfijiikais-asmuioille, joita kiivaillaan
erittäin ihaniksi, kullasta ja kalliista kivistä
tehdyiksi saleiksi. Niiden herkku on
mehiläisen mesi ja kalliin juoniansa 011 kukkaisten
aamukaste." Lauluseurattansa ovat lintuset ja
parempia laulajia mistään ei saatanekaart.
Kaikkia näitä hämäriä tietoja keijukaisista,
joita silmäni ei ollut koskaan nähnyt, sain
heti todistaa toden tosiksi. Hurmaava
näköala avautui eteeni kullamiioifeii ktikkuvcrhou,
takaa.
Y/isydiin, jonka ihmiset levoksi käyttävät
011 varmaankin keijukaisten aamuhetki.
Silloin he varsinaisesti toimivat ja heillekin 011
aamuhetki kuihin kallis. Heidän päiviinsä
alkoi yhteisellä laululla luonnon avarassa salissa.
Itaitis, virkistävä uni oli tehnyt: lauluseuran
mielen kuvcaksi ja äänen heleiiksi, niin että
säveleet kaikuivat kaikkialle niememme ääriin.
Kolkko kangas ja tuoksuava kukkaislailta
toistivat liverrykset kai’un lailla. Luonnon
äänetkin: puiden humina ja kosken kohina
yhtyivilt sopusointuun lintu jen kanssa ja koltta
kohosi yhteinen aamuvirsi yUl-ilinoiliin rakkaan
Luojan luo, joka 011 luonnonkin Ilerra.
Juh-I ai Imen tunne valtasi sytlänniieni.
Heidän hetkisen laulettuaan hajosi
lauluseura ja keijukaisten sanansaattajat
lennähtivät kaikille ilman suunnille palaten
keijukaiskuninkaan vähimniiistäkin viittauksesta
takaisin kertoillaan, ken Karjalan lapsista oli ollut
kiltti. Suuri, kirkas kyyuelheluii vieri silloin
tuon hyväntahtoisen keijukaiskuninkaan
poskille, kun hän kuuli, miten moni köyhä,
vaatimaton mökki Karjalan maalla turvekattonsa
alla säilytti puhtaita lasten sydäunuiä.
-Lapsi uiatalnsta majasta on useinkin
onnellisin ihminen," lausui keijukaiskuningas.
„Kerro hava,’intojasi,u kehoitti Itän pientä
lintua, ja lintu kertoi:
,Höytiäisen äyräillä syvässä hongikossa
tapasin lenneltyäni siintävän selän poikki
pietien mökin aivan syrjään tieltä ja irtauduin
akkmialle.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
