Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 170 -
Tok? oV uusi ja kaivattu kartano tiiii
Uni kuulumme irieJiättävin;
Jano ilmoa oi1, valohan ikävää —
Nyt on tulvana kumpiakin.
Nytpä hengitä voi, katot ylhällä on,
Nyt on katsanto mailinahan kaihtamaton,.
Vähin virkkavi nyt: tämä linna on mun!
Isä laivahan oi! joka mcit’ lal ulat.
Vähimmän anelmat tajuten,
Suli e kaikesta kiitokset hartalnmmat,
Kun viet henkemme kirkkauteen!
Miksi meitä sil sallinut oot. Hoitaa
Valollas, moni yössä kun huoata saa?
Mökin lapsille myös vala valkeutta!
Kotimaa! teit köyhänä rikkahiks meit’,
Ola kiiltomme, armahin maa!
Rakasta in sinä tyttiires onnelien veit,
Sydämensä ne suli’ lupoaa.
Salit loistavat, korkeat, heille sä soit —
Meille el, sinii muita/ci lapsia loit,
Hyvityksenä saa/ heiltä onnelan ko’it.
Talo uhkea! oi mitä oot? Näet mää,
Iki-Henki jos jät lii vi työs,
Toi ta vnili’ laho kuor. lemmet i kiri, jäii,
Siveydettä turmion yö. —
Jumal’, lempi ja usko ja tos’ lukemis.
Viriää ikivoimien lul’ takai las.
Tälliin nuoriso vihki vi nyt eloas!
Z. Topelius.
KERTOMUS
nuoresta Zein Alusuaiu kuninkaasta ja
hal-tijanilitinaasta.
Kirj. A. L. Orimm.
(Jatkua ntroon 21.)
Vallan ihastuneena Zein Alasnam kulki
seuralaisensa kanssa näiden ihmetteli
keskellä. Mutta pian he näkivät edessään
komean linnan, joka oli rakenney.u
pelkistä jaloista smaragdeista js sen
kupu-katto oli rubineiu peittämä. Smaragdeista
säteili vihreä valo ja rubineistä punainen,
niin että heidän silmiänsä häikäisi loisto,
jota kohtasivat. Mutta palatsin edessä
seisoi säännöllisessä järjestyksessä
pnlinu-puita hienoine höyhenentapaisineen
lehtineen. Heidän runkonsa ylettyi linnan
katon tasnlle ja lehdet, varjostivat, sen
kupua. Mutta linnaa ympäröi hyvin leveä
oja, jonka pohja oli simpsukan kuoresta
ja vesi kristallikirkasta, tuoksuvaa
ruusu-nestettä. Linnan portin kohdalla kulki
silta yli ojan. Se oli (i syltä pitkä ja
syltä leveä ja tehty yhdestä ainoasta
palasesta valkoista porslini-jaspista.
Zein Alasuam tahtoi mennä sillan yli;
vaan Mobarek pidätti häntä sanoen:
„Kau-vemmaksi emme nyt. saa enää kulkea,
ettekö näe toisella puolella haltijaruhtinaan
vahtimiehiä?" Zein Alasnam katsahti ojan yli
ja näki molemmin puolin siltaa yhdeksän
kauheata jättiläistä, jotka uhkaavasti
heiluttivat suuria, kiinalaisesta teräksestä
tehtyjä nnijiaau.
„ Kyllä näen heidät," virkkoi Zein
Alasnam. „Jos me astuisimme sillalle,"
jatkoi Mobarek, „niin he musertaisivat
meidät nuijillaan. Täälläkään emme olisi
aivan turvissa heiltä, joll’emme estä heitä
loitsu-keinoilla." Näin sanoen hän otti
esiin pussin, veti siitä neljä leveää,
keltaista silkkinauhaa, ja virkkoi, antaen
Zei-nille kaksi niistä: „ Tehkää näillä, mitä
näette minun tekevän." Toisen nauhan
hän sitoi vyötäreelleeu, toisen kaulan
ympäri, niin että päät riippuivat takana
olkapäitten yli. Zein Alasnam teki
samaten. Nyt Mobarek otti kaksi suurta
liinaa pussistaan, levitti no maalian ja
ri-poitti niiden reunoille kaikellaista
suitsutus ainetta kalliista pihkalajista. Sitten
hän astui liinan keskelle ja Zein
Alasnam teki samoin. Ja Mobarek lausui :
„Nyt minii manaan haltijaruhtinaan esille
linnasta. Jos meidän tulomme ei häntä
miellytä, niin hän ilmestyy kauheassa
muodossa ja meidän täytyy vaieten kuulla hänen
käskyjään, Mutta jos hän on meille
hyvänsuopa, niin hän ilmestyy
ihmismuodossa. Silloin tervehtikää häntä,
ilmoittakaa isänne kuolema ja pyytäkää
yhdeksättä kuvapatsasta ruusunpunaisesta
timantista."
Näin neuvottuani! hän alkoi loitsimis-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
