Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—7 <s—
pistäen kuusen oksan permannon rakoon.
Hän kosketti oksaan ja mikä ilnne! oksa
rupesi kasvamaan, ja uusia oksia puhkesi
siitä yhä, lcimnes siitä vihdoin oli tullut
soma kunsi, joka tuoreella tuoksullaan
täytti pienen tuvan. Tyttö kosketti violä
kuuseen ja sen oksista puhkesi esiin
kynttilöitä. hedelmiä ja makeisia mitä
parhaimpia.
— Hämmästyneenä seisoi torpan väki,
tuijottaen vuoroin puuta, vuoroin pientä
tyttöä, mutta tyttönen puheli heille lempeästi
hymyillen: „Alkäät peljätkö, minä olen
joulupukin pieni tyttö. Pikku Anna oli tuolla
metsässä niin hyvä minulle, että jollain
tavoin tahdoin hänelle osoittaa kiitollisuuttani.
Vaan nyt minun täytyy jättää teidät,
muistakaa lapset vuorien kuluessa joskus pientä
leikki-toverianne, joulupnkin tyttöä.
Tulevana jonlnna tulen taas luoksenne."
Xäin sanoen lähti tyttönen. Iloiten
tanssivat lapset soman joulukuusen ympärillä,
ihaillen sen tuuheita oksia, sen moni
värisiä kynttilöitä, sen makeita hedelmiä. He
lupasivat tulevanakin vuonna olla hyviä ja
kuuliaisia lapsia.
Siihen päättyi tädin kertomus.
„Onko se oikein tosi satu, täti ?" kyseli
pikku Kauno.
..Eiköhän tädille sitä ole kertonut
nne-tar tai runotar", arveli vanhempi sisko
Tuovi.
Ja mikä lapsista milläkin tavalla arveli.
,,Niin päättäkää itse", sanoi täti
lähtiessään taas toisiin toimiin.
„Niin mutta runotarhan kertookin aina
tosia satuja, niin sanoi kerran täti ’, selitti
TJrho.
-—
S u r u.
(Suomennos.)
I
v |frj än oli suloinen, solakka vartaloinen
tyt-tö. Tummat kiharat valuivat kauniina
hänen vaaleiden poskiensamolemmilla puolin.
Hienot huulet olivat aina tiiviisti suljetut ja
mustilla silmillään katseli hän niin
kärsivän näköisesti, ettei kukaan voinut häntä
itkemättä nähdä. Lapäi raukalla ei ollnt
kotia ja rauliatoinna kulki hän paikasta
toiseen. Väliin kävi hän köjdiän majassa,
väliin rikkaan linnassa. Kaikkialla
päästettiin hänet huoneesen. Mutta
ihmeellisintä oli, että jokainen, joka hänet näki,
tunsi heti syvän tuskan, sai surua. Yksi
kadotti ainoan lapsensa, toinen kunniansa
ja rikkautensa, kolmatta vihollisensa
syyttömästi vainosivat ja neljäs tuli
harmaahapsiseksi ennen aikojansa lastensa
kiittämät-tömyyden tähden. Ihmiset kummastelivat,
mistä kaikki nuo vastoinkäymiset tulivat,
eivätkä tietäneet, että juuri itse olivat
avanneet ovensa kalpealle Surutyttöselle, ja
pyytäneet häntä istahtamaan pöytähänsä.
Lapsi raukka kulki joskus uudelleen
samoja teitä ja sai täten tietää, miten
kauheita lahjoja hän oli matkoillensa levitellyt.
Pitkät ajat vältti hän silloin samoihin
paikkoihin tulemista. Muutamia ihmisiä rakasti
hän kovin: ikävä kalvasi häntä ja hän ei
huomannut, että hän oli liian usein
samojen luona. Onnettomuus toisensa perästä
tnli silloin heille, — siksi kunnes tyttö
parka taas tarttui matkasanvahansa ja
raskaalla sydämmellä, kyynel silmin jätti
heille hyvästit. — Teillänsä ei Suru
kiiruhtanut, — mutta kuitenkin oli hän ketterämpi
kuin kuohuva koski ja nopeampi kuin
länsituuli. — ja siis ehti hän Lvvin käydä joka
ihmisen luona. — Kauheinta oli kun hän
tnli lasten luo. Pikku raukat, jäivät
orvoiksi tai tulivat sairaaksi pitkäksi aikaa.
Silloin muuttui heidän poskensa kalpeiksi
ja silmänsä synkiksi ja surullisiksi, —
aivan niinkuin Surunkin. Mutta kun Suru
tämän huomasi, itki hän katkerasti ja
kankaan aikaan ei hän uskaltanut lapsia
lähestyä. Pois käänsi kän kasvonsa, jos missä
tiesi lasten olevan karkelossa.
Eräänä päivänä oli Suru heittäytynyt
omenapuun juurelle levähtämään. Ylhäällä
puussa riippui pulleita, punaposkisia
omenoita .....oikein tuli sydän iloiseksi niitä
nähdessä. „ Rakas omenapuu", pyysi Suru,
„lahjoita minullekin punakat posket,
inie-Intunmin katselevat ihmiset minua sitten,
kuin nyt". — „Ei", vastasi omenapuu, „sillä
jos saisit puna-posket, niin ei sinua niin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
