Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
21
kotitehtävänsä valmisti hau suurella
huolella; vieraissa käynnit ja monet
turhanpäiväiset huvit kyllä jäivät vähemmäksi,
vaan sen sijaan sai Alina kokea iloa,
josta ’ hänellä ei enuen ollut
aavistustakaan, nimittäin sitä iloa ja
tyytyväisyyttä, jota hyvin tehty työ myötänsä tuo.
Ellasta ja Alinasta tuli parhaimmat
ystävykset ja he olivat toinen toisillensa
avuksi p\rrkimisessä hyvään. Ja tiedätkö,
kuinka hauskaa? he saivat koulun
muutkin tytöt yhtymään keskiuäiseen liittoon
aina olemaan rehelliset, vilpittömät, he
eivät tahtoneet etsiä turhaa loistetta,
vaan itsenäisesti, rehellisellä tavalla tehdä
työtä.
Sen voin sinulle myöskin kertoa, että
siinä koulussa ei „luntatfcuu s) eikä muita
pikkupetoksia tehty ainakaan niin
kau-van kun ne tytöt olivat koulussa. Niin
oli tuosta kadotetusta palkinnosta vihdoin
paljon hyvääkin.
(Loppu.)
——
Kun Tilhi tulee salon lasten luo.
j^alo-mökkisen ikkunass’ istuvat taas
Kovin oottaen Anni ja Jukka.
Olet, himmeli, kynttilät vietihin pois,
Kädess’ Annikin taasen on sukka.
Nyt arkion 011
Ja kattamaton
On pöytä ja ikkuna jäinen;
Kana koppelissaan
Räpyköitsevi vaan;
Iso kantokin on lumipäinen.
Annikki:
„No, katsohan, Jukka, mi istuukin
Tuoss’ oksalla ikkunan eessä!"
— Ja Jukka se henkivi ruutuihin,
Ett.’ ui lumikukkaset veessä. -
Juklca:
„Kas, Tilhi! No voi!
Sopo, Antero hoi!
Pian tänne, jo Ti 1 lii on täällä
* .,Lunttaamisiksi1’ sanotaan koulukielellä
silli, kun oppilas opettajalta salaa katsoo
kirjaan, kun muuten ei olisi tiennyt vastata.
Kas, tohtipaa tuo
Salon lapsien luo
Yli hankienkin pyrysäällä!"
Kaikki lapset:
„Tarinoistasi kiitos! Terve kun taas
Tidit uusia, lystiä tuoden!
Sano. näitköhän metsässä matkallais
Edes Ukkoa Uudenvuoden?"
Tilhi:
„Tuot’ ystävätäin ?
— Povess’ äijän mä näin
Koko yön salon lapsista unta -"
Lapset:
„Mitä? untakin näät?"
Tilhi:
„ — Oli talviset säät
Jokapaikassa kirkasta lunta.
Lapsijoukossa, pinnalla välkkyvän jään,
Ihan huimana luisteli Jukka;
Sopo, Antero, Annikki luisteli myös,
Jopa poskella pakkasen kukka.
Mut „lapset hohoi!"
Kun koulusta soi,
Jo on luistajat kirjojen eessä.
Kuka kiltisti vaan
Luki kirjasiaan,
Pääs’ koulusta liinukan reessä.
Edess’ ikkunan ootteli lintunen taas,
Ihan täys’ sen oi’ lauluja rinta
Koko talven se lauleli rakkahilleeu,
Mitä tiesi se vaan parahinta."
Lapset:
„Sekö talveksi vaan
Tuli laulelemaan,
Suveks Lappikin sai salomailta?"
Tilhi:
„Ei! lehtoseheu
Kera lasten se men.
Siell’ lauleltihin koko ilta! —
Sopo, Antero, Jukka ja Annikki myös
Taas työhön ja kirjojen ääreen!
On tuotava tuohia, vettä ja puut,
Jyväset kanakoppelin viereen.
Kun tehty on työ,
Tulemassa on yö,
Tuli räiskyelee kipunoita,
Rukit hjTräten käy,
Edes kuuta ei näy.
Tulen, juttelen taas tarinoita."
—■<&»!)<!«<> —
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
