Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—s> 29
Matin korvissa kaikuivat isän sanat,
mutta ei hän malttanut lähteä pois. Jos
hän vähäsen edes viipyisi. Yoisilian hän
sitten juosta pian kotiin. Näin
mietittyään jäikin Matti maitten poikain
joukkoon. Hän rupesi pain iskelmin ja voitti
vastustajansa. Hehkuvin poskin ja
loistavin silmin seisoi hän keskellä
hiekka-läjää uutta vastustajaa odottamassa.
Mutta poikien mielestä oli tämä leikki
jo tullut liian pitkälliseksi ja nyt tuli
keksiä toinen. Se oli pian tehty.
„Leikitään piilosilla!" huusi vanhin
heistä ja kaikki yhtyivät siihen. Leikki
alkoi. mutta tukalaahan on löytää
piilopaikkoja hiekkaläjällä ja mistä saataisiin
parempi paikka? Kalle, teaterivahtimestariu
poika, oli aina kekseliäs ja häneltä pojat
saivat hyvän neuvon: ,jos lupaatte
ol-lu oikein hiljaa, niin voitte tulla
kotiini teateriin ja siellä on hyviä
piilopaikkoja, että sen parempia ei voi
löytyä"^
Pojat kiiruhtivat iloisina Kallen kanssa
teateriin, mutta Matti ei ollut
ensimmäinen, joka sinne juoksi. Häntä
pe-loitti se, että isänsä oli siellä työtä
tekemässä ja hän tiesi oleskelevansa
ilman isänsä lupaa, mutta muistaessaan,
ett’ei isä siitä ovesta mennyt sisään, lähti
hänkin teateriin, jos ei ensimmäisenä,
niin viimmeisenä. Hän oli vakuutettu
siitä, ett’eivät he tulisi siihen osaan
tea-teria, johon isä meni.
Leikki alkoi täällä vilkkaammin kuin
ulkona, sillä piilopaikkoja oli
todellakin varsin paljon. Matti löysi pienet
rappuset jotka kohosivat jyrkkinä
ylöspäin. Hän astui muutamia rappuja ylös
ja päätti jäädä sinne piiloon. Tykki vin
sydämin odotti hän Kallea, joka oli
etsimässä. Tokkohan Kalle hänet
löytäisi? Sepäs vasta olisi hauska, jos hän
ei löytäisikään, mutta sen pitemmälle
Matti ei päässyt ajatuksissaan, ennenkun
hän kuuli Kallen hiipivät askeleet.
Jou-tuun rupesi hän kiipeämään rappusia
myöten yhä korkeammalle, mutta jota
korkeammalle hän pääsi, sitä
pimeärn-miksi tulivat rappuset. Tämä pimeys
peloitti Mattia, mutta mitä tuli tehdä?
Jos hän kääntyisi takaisin, tulisi hän
Kallea vastaan, ja sitä hän ei millään
inuoto tahtonut. Tällä kertaa Kalle
saisi häntä aikalailla etsiä, niin oli hän
päättänyt. Siis hän jatkoi matkaansa.
Vihdoin rappuset loppuivat ja hän
saapui suureen, avaraan huoneesen. Täällä
oli jotensakin pimeä, mutta tultuaan
sinne, huomasi hän pienen paperiseinistä
tehdyn majan keskellä lattiaa. Sen
muotoista majaa Matti ei ennen ollut
nähnyt. Uteliaana avasi iiän sen oven.
Siune tultuaan huomasi hän tuolin. Sille
istautui hän ja päätti jäädä tänne
piiloon. Sen parempaa piilopaikkaa häu
ei löytäisi. Istuessaan täällä etsijää
odottamassa, rupesi häntä peloittamaan,
mutta, ajatellessaan taaskin, miten pojat
saisivat häntä etsiä, muuttui pelko iloksi.
Vähän ajan kuluttua, kuuli hän hiipiviä
askeleita, jotka kulkivat sinne tänne
pienen majan ulkopuolella.
Eipähän Kalle ymmärrä tullakkaan,
ajatteli Matti ja hän oli purskahtaa
nauruun. Hän tahtoi huutaa: „täällä minä
olen!" mutta miehen tavalla hillitsi hän
kieltään Matti oli oikeassa. Ei Kalle
ymmärtänytkään mennä majaan etsimään,
vaan hän palasi muitten poikien luokse
Mattia löytämättä. Matti iloitsi
kuullessaan Kallen lähteväu pois. Hän päätti
istua piilopaikassaan, siksi kun häntä
tultaisiin uudestaan etsimään. Mutta
väsyneenä leikistä nukkui hän täällä
istuessaan. Muut- pojat etsivät häntä hetken,
vaan kuu eivät löytäneet, uskoivat he,
että hän oli mennyt kotiinsa ja jatkoivat
leikkiä yhä vielä.
Pojat olivat jo lopettaneet leikin ja
lähteneet kukin kotiinsa, mutta Matti
nukkui yhä vielä tuolilla majassa, eikä
huomannut, että avara huoneus, jossa
maja oli, oli muuttunut tuuheaksi metsäksi.
Teaterissa kruunu sytytettiin. Sinä
iltana näytettiin hyvin kiitetty kappale,
jonka tähden ihmisiä tulvaili teateriin
niin paljon, että kaikki paikat
täyttyivät. Orkesteri alkaa soittoa, esirippu
kohoaa ja näytäntö alkaa. Ei kukaan
katselijoista voi aavistaa, että pieni poika
nukkuu siinä majassa, joka näkyy
näyttämöllä. Mattipa se siellä nukkuu ja
uneksii. Hänestä on niinkuin hän
juoksisi kotiin. Hän ei tiedä mitä katuja
olisi paras kulkea päästäkseen kotiin en-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
