Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-O 30 <3-
nen isää. Juostessaan yliä kovemmin
ja kovemmin on hän joutunut vallan
tuntemattomaan paikkaan. Pimeäkin on
tullut ja hän ei vieläkään näe kotiaan.
Vihdoin huomaa hän loistavan valon ja
kääntyessään sinne päin. josta se tulee,
näkee hän sotajoukon, joka lähestyy
lähestymistään. Sotamiehillä on tulisoitot
käsissä ja muutamilla heistä on torvet,
joilla he soittavat niin kauniisti, ett’ei
hän ikääu ole semmoista kuullut
Sotajoukon etupäässä ratsastaa mahtava
päällikkö kauniilla, valkoisella ratsulla. Tätä
uueksiessaan herää hän. Hierottuaan
unen silmistään huomaa hän valon
tun-keuvan majan oven ra’osta sisään. Hän
kuulee myös kauniin soiton ja ihmisten
ääniä majan ulkopuolelta. Säikähtyneenä
ja tietämättä, mihin on joutunut, avaa
hän majan oven tullakseen ihmisten luo,
mutta kuka teistä voi kuvata itselleen
miten Matti hämmästyi, kun hän näki
kruunun häikäisevän valon ja komeasti
puetut näyttelijät. Hän oli, näet, joutunut
itse näyttämölle. Peloissaan juoksee hän
sinne, tänne päästäkseen sieltä ulos,
mutta hän ei tiedä, mistä pääsisi.
Takanaan kuulee hän kimakan naurun ja
kääntyessään sinnepäin, josta se kuuluu,
näkee hän äärettömän paljon ihmisiä, jotka
kaikki nauravat hänelle. Sen enempää hän
ei näe. sillä samassa joku tarttuu häneen
ja vie hänet kauvas puitten taakse. Siellä
teaterin päällikkö tulee hänen luoksensa
kysyen, kenen poika hän on. Saatuaan
tiedon siitä, kutsuu hän Matin isän
luoksensa ja sanoo, etfei hän enää saa työtä
teaterissa, koska hän on tuonut poikansa
sinne häiriötä aikaansaamaan.
Isä tarttui Matin käteen ja
virkkamatta sanaakaan kulki luin kotiinpäin.
Tuo äännettömvys tuntui Matista
kauhealta. Hänen rintansa oli
pakahtu-maisillaan, eikä hän tietänyt, mitä tehdä.
Kaikki oli niin outoa, niin onnetonta.
Hän purskahti itkuun ja pyysi isältään
rikoksensa anteeksi.
,,Minä annan sinulle mielelläni
anteeksi," kuului isän vastaus, „mutta muista
poikaseni, että sinä tottelemattomuutesi
kautta olet saattanut paljon murhetta
vanhemmillesi. Vieläpä lisäksi täytyy
meidän puutetta kärsiä, sillä ilman että
isälläsi on työtä, et sinä eikä
vanhempasi saa ruokaa.1’
Matti oli kovin murheissaan ja hän
tunsi, että hän oli rikkonut Jumalaa
vastaan ja siksi rukoili hän sydämellisesti,
että Jumala unohtaisi hänen rikoksensa ja
antaisi hänen isällensä uuden työpaikan.
Jonkun ajan ku.urtua kertoikin Matin
isä ilomielin kotona, että hän oli työtä
saanut. Matista tuntui silloin, kuin taakka
olisi pudonnut hänen rinnastaan ja
sydämensä pohjasta kiitti hän Jumalaa,
jokn oli kuullut hänen rukouksensa ja
antanut hänelle anteeksi.
—«f®»*—
Pikku-Mari taikinatiinussa.
fÄiti teki taikinaa. Hän kaatoi isoon
tiinuun lämmintä vettä, iso sisko ajoi
vakkasella säleistä jauhoja sekaan ja
sitten sekoitettiin viisipiikkisellä
härkki-mellä niin että hurisi.
Kas tuo oli Pikku-Marista koko
suk-kelata, hän kun nukenkaapin takaa
kurkisteli.
Annahan olla: kun äiti ja iso sisko
menivät ulos, päätti Pikku-Marikin
ruveta taikinata tekemään.
Tuossa säkin suussahan oli vakkanen;
Mari pakkasi sen jauhoja täpösen
täyteen ja koetti nostaa tiinun reunalle.
Ohhoh, kuinka se oli raskas! Ei edes
tyttö ylettynyt tiinun reunalle, kun tuo
oli niin korkealla. Vakka putosi
puolitiestä maahan — ja kaikki jauhot
pitkin Marin liueten uutukaista läninkiä. —
Vooi — voi! —
Mutta mitäs siitä. — Nyt piti katsoa,
miltä tuo taikina siellä tumissa mahtoi
näyttää. — Ei ylettynytkään näkemään,
ei nenän nipukkakaan ollut reunan
tasalla. Mutta olihan tuossa tuoli.
Tuolihan silloinkin oli ollut apuna, kun
Pikku-Mari viimmeksi pöydällä kävi. —
Silloin oli Mari ottanut vaarin
kirkkolakin peränaulasta, pannut, sen täyteen
paistinperunoita ja upottanut vesi-saavin
pohjaan. — Nyt vedettiin sama tuoli
taikinatiinun ääreen, jakkara asetettiin
viereen ja nyt ylös!
Kas, kuinka tuo taikina tuolla tiinussa
näyttikin somalta. Teki niin mieli sitä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
