Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
–e> 3i <s—
vähän sekoittelemaan. Onneksi olikin
härkkimen varsi jäänyt Marin puoliselle
reunalle. Mari istui oikein vakavasti
tuolillaan, otti härkkimen. liikutteli sitä
ylös, alas ja loiskutteli niin, että
taiki-natiinussa kävi isoja aaltoja. Sieltä tuli
lämmintä köyryäkin ja Marin teki mieli
vähän koettaa, miltä taikina oikein
käteen tuntuisi. Oli tuo vähän vaikeata,
kun taikina oli niin syvällä, sitä oli,
katsokaas, vaan puoli tiinullista, sillä se
oli vielä vetelätä taikinan juurta, johon
vielä piti pantamau paljon jauhoja.
Mari keksi sittenkin keinon: hän
asettui tiinun lairlalle polvilleen, piteli
vasemmalla kädellään härkkimen varresta,
kiinni ja kuroitti oikean kätensä
taikinaa kohti. Ahah! jo ylettyi yksi
sormi taikinaan. Kas, kuinka se tuntui
lämpimältä ja somalta. Mari koetti
työntää sormensa pikkuista syvemmälle,
mutta silloin härkkimen varsi luiskahti
toiselle reunalle ja Mari oli — polvillaan
taikinatiinnssa!
Uhhuh, huh, huh! — kun kastui
hame ja sukat ja kengät ja esiliina ja
kaikki! Päähänkin oli taikinaa
loiskah-tanut ja suu sitä oli ihan täynnä. Mari
hämmästyi niin, että itku oli
tulemaisillaan, mutta sitten ei ollutkaan aikaa
itkuun, kun huomasi, miten tuo taikina
somasti lämmitti hänen jalkojaan.
Pik-ku-Mari kävi pohjalle istumaan,
loiskutteli käsillään taikinaa ja nauroi. —
Niinhän tässä oli tystiä kuin pesupaljussa!
Kunhan nyt äiti pian tulisi, että saisi
näyttää, kuinka kädet olivat vellissä!
Jo narahti_ovi.
„Äiti, äiti! — Pikku-Marin kännyt
täynnä puurovelliä!" — äänteli tyttö
taikinatiinusta ja taputti yhteen
taiki-naisia käsiään.
„Mistä sen lapsen ääni kuuluu?"
ihmetteli äiti ja katseli ympäri tupaa.
Mutta kun taas kuului: äiti, äiti!" ja
Pikku-Mari heleästi nauroi
piilopaikastaan, huomasi äiti, miten tytön
valkoinen pää pyrki esille taikinatiinusta.
Sitten tiili äiti niin hämmilleen, ettei
osannut sanoa muuta kuin:
,,Tyttö! — Sinä! — Joka paikkaan
sinä pääset! — Koko taikinan taas
pilasit, ja voi, uudet vaatteesi sitten."
Äiti vilkaisi jo pitkään vitsaan, joka
kurkisteli ison kellokaapin takaa, mutta
sitten häntä niin huvitti Pikku-Marin
taikinainen pää ja heleä nauru, ettei
itsekään tainnut muuta kuin nauraa.
Tyttö nostettiin ylös taikinatiinusta
ja pantiin hameineen päivineen
pesupal-juun ja Mari ei itsekään oikein
tietänyt, missä oli hauskempaa, täälläkö, vai
taikinatiinussa.
Seuraavana päivänä, kun Pikku-Mari
meni siskoineen pihalle, tuli Iso-Nasku
häntä vastaan ja näytti olevan hyvin
hyvällä tuulella, koska ravisti lihavata
päätään ja toukaisi Pikku-Maria polveen.
,,Röh, röh, röh!’- sanoi se, ja jos tuon
kääntää suomeksi merkitsee se:
.,Kiitos, kiitos hyvä Mari, knn eilen
toimitit minulle ja pikku-Naskuilleni niin
hyvän illallisen!"
–SSä®^—
Kevätyhtiön Kiertokirje
Nro 5.
Keskustoimitus antaa tiedoksi, että se yhä
eteenpäin vastaanottaa tietoja uusien rcnkaitten
muodostamisesta eri paikkakunnissa. Kevätyhtiö
elää ja toivoo saavansa ystäviä kouluissa.
Sääntöjä, lupauksia ja merkkiä saa lo:llä pennillä
"\Vasenius’en ja \Vickströra’in & kumpp
kirjakaupoista Helsingissä. Ioo:sta kappaleesta
maksetaan 7 markkaa 5° penniä Merkkiä saadaan
ainoastaan renkainen johtajilta ja johtajattarilta.
—^Ofäjftss1—
Liihvttiijiiin osasto.
Tilhin laulu lapsille.*)
Koivun oksaUa
Metsiin korvessa
Tilhi pienoinen
Laulaa laulunsa.
Metsän puilleko
tioipi virtesi? —
— Suomen lapsille
Laulan lauluni.
Suomen laps-ille
Ki iu luu huiskaa, s,
Oikein riemuisa
Joulun toivomus:
*) Tämä runo oli tarkoitettu jo Joulukuun
numeroon, vaan tilan ahtauden vuoksi
julkaistaan se nyt vasta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
