- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-24. 1886 /
37

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

37 O-

criiiiu naifeit luona, jofa oli luihitti) u\m(f=
maisteriffi, ja moni meistä olifin taitama
uimari, mutta ®ia’llc emme ijfftfäan iuoU
ncct luertoja metää. .öän oli laitama faU
fiöfa uiniataibon haaroiofa ja iticlfeinpä plp
tä tottunut olemaan roebesfä fuin falafin.
ixin fertoi ijätxfä opettaneen Ijäntä uimaan;
afuesfaan SDlabeiran Jaatella olimat ()e jofa
aamu olesfelleet pitfät lietfct mercsfä.
(Jnfiffi )ai f)än opetella uimaan ifau luota
iiibin luoffe, ja matfa Ijcibcin luälillänfä
piteni päiiuä päiroältä, aiiuan lautalla ta=
maila, hiin pieniä lapfta opetetaan färo&=
leiitään. Somasti (jäiltä fabcljbiminc ja
turhaan foetimme jäljitellä Ijäntä, fun Ijän
ui felällään, fufclft tai ui eteenpäin tiifuU
taeit tuaan i)l)tä fättä ja i)l)tä jalfaa.

Cli noin pari miiffoa lufufauben lop=
puun, fun me eväänä aamutta fello 7 läf=
fimme uimaan, fillä oli fomin fuunta; fam=
pamiue ja pijijinliinatnmc {annoimme pie*
niäfä nujtijisfä ja faiffi olimme airoan rai=
toosfa ilosta.

sJDliuua huolestutti fe ajatus, että pU
täifi evota Siiasta [illoin, fuit faiffi
Iät)-tifimme totiimme. (Si ()än cmmcfä mcfään
tietäneet, josfo cuään tapailimme Ijäntä foit;
lusfa fiitne polateSfanuue. .’öän jäifi rou=
ma ’!8alterfi’m luoffe fofo lumaffi, taiffa
lätjettäifi Ijätieu fumiuallineu ifo=äitinfä
Ijäntä liafemaan muoriliunaanfa —
itiiit-fuin haltijatarta jöiitfcniuainiuisfa, faiioi
33ia. 28aan faiffi furiiUifct ajatuffet iinolp
tuimat tänä fauniina fefä-aatnuna, fun tu=
limmc uituapaifalle ja puhellen ja nauraen
puimme fiemät, mufamat uimapmmit pääU
iemnte. S3ia ja minä juoffunmc fäfittjöteu
meteen, jofa Ijiljaifella loiofittalla l)uu()te=
li jolfojamme. Scifaljbuimme fjetfifeffi,
fäänupimiuc ja (juubafjbimme
tietämättämme: „oi, fuiufa iljana aamu!" Sen jäU
fceu pursfahbimmc taas ilosta nauramaan..

Auringon malaifema meri oli ebesfäm=
mc ro&lffijmäitä ja tumman finifenä. 9JleU
bäu ijlitfemtne fefä malfeibeit l)uoncrimieit
ijlitfe roifjeriöme puutarl)oiucen, faareutui
pilmetön, fultainen fefä=taimas.

Seisten marpailloau, fäbet foroitettuna
hpppäijfieffi, pibätti 35ia itfcäitfa ljljtäffiä
laufuaffenfa joufutt ftjmällifen muistu;
tuffeu; ne fuuluiroat meistä aina niin fittti=
maOifilta Ijätten lapfellifilta huuliltaan.

„Muiufal)an fauljealta fofo tämä fan=

neuö titutuififaau, jos tietäifiinine, että fen
näemme miiutincifen ferran! 3os tietäijim=
mc, että auringon cttfiferran noustesfa ..."

„5lia, 33ia, fuiufa finä ntoit puljua tuolla
lailla! ällinä en uofalla uiba täuäpäiioäuä.
jos fillä lailla puhut," Janoin hänelle.

,£iän nauroi.

„yuulctfo fiiiä minun Ijuffuroan fentälj=
ben, että niin janoin, fmto, @race?"

Joifet olimat lutjös tulleet meteen; 5iia
fjgppäjt, roeft peitti loisficu hänen mustan
päänfä, jofa fuiteufiu fofjta tuli näfijroiin
fileänä ja fiiltämänä Fuitt Injlfcen pää.
vJ5ie uinune ja hnmittelinune tamallijuubcn
utufaan, mutta jo oli aifa läljteä, ja neiti
Duncan antoi tamallifeu merfin.

«Sille, iHa, meibän tätitijij lähteä,"
lanoin minä.

.päti ui feliidään, fäbet ristisfä rinnan
päällä ja tummat filmät fääuuettijinä
fiilistä taimaota fohti. Siinä näin, miten
fcioeästi hänen ruutitiiuja feltaifcsfa
liinia-purousfaau fellui mcbcu pinnalla, tylp
äffiä hän fäpfähti.

„,Uuule! Diitä fe oliV"

„9leiti Duncan Ijtuift meitä."

„(Si fe ole hänen ääneiiiä," ljuiiii SBia
Ijätäifesti, fatfoen merelle päin. Gil minä
foöfaau unhota tätä fjetfeä, fillä minäfin
fuulin hl|1|bon, jofa ijäntä enfifft
fäifä–(jijtti — fttolemau fäbeefä oleman il)mifen
huubon. Säifähbpffestä en faauut
futistani fanaafaan, merctii l)mitt)i fuonisfaui
ja tufehbuttama fefä-fuuiuuus tuntui
fjet-fifeffi muuttuneen jääfnlmi)i)beffi.
9Dlo-lemmat näimme fatnaofa fäbeu ojentuman
pitfän matfau pääsfä meistä.

„3ofu on hnffumaifiltaan, ©racc! ^iau,
pian, mene, fiiruhba Qntitantaaii apua!"

Öän hjönfi minut luotanfa. Sitten
futiini loisfaljbus, miltä itäin feltaifen pumun
mUafjtaiuan ebesfäni ja 39ia, tuo hento, rol)=
fea tnttö, oli tjffinääu rieittämjt f)nffuiuan
läljimmätfcnfä aionfft. SClinä fäänntjiii ja
itoufiu mebestä uimahuoneelle niin
nopeasti hiin taifin. Söaroiöten, tusfasta
puolihulliitia töiitäfin minä neiti DuncanHtt
luoffe.

„3ofu on Imffitinaiftllaan, ja Jöia on
uinut häntä pelastamaan. 2ik>i, fiiruf)ta=
faa, fiirufjtafaa!"

Cfnetnpää en faauut fanotuffi, fillä ^cti

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:57 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1886/0041.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free