- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-24. 1886 /
58

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

—S> 58 <$—

pasi sen poikki yhdellä ainoalla
lyönnillä.

„Niin hudinkin", sanoi isä. „Sinussa
on ainetta aimo mieheksi, ja kuuhan
tulet päätäsi pitemmäksi, niin saat
jännittää minun joutseni Kristian Tyrannia
vastaan. Siihen asti saat soutaa suurta
kalavenhettäui, sillä siitä reippaat pojat,
saavat rautaiset käsivarret."

Mikael poika ajatteli niinkuin isäkin,
että mikään maailmassa ei ole parempi
kuin voimakkaat kädet, hyvä teräsjoutsi
ja oiva tappara. Mutta sattui eräänä
päivänä, että poika pääsi isänsä mukana
kirkkoon. Siellä oli komeaa:
pyhienku-via, suitsutusta, latinalaisia rukouksia ja
latinalaisia messuja, niinkuin katolisella
ajalla tapana oli.

„Minä en ymmärrä mitään", sanoi
poika. ,,Mitä ne laulavat?"

„Latinaa", sanoi isä. ,.Mitäs muuta se
voisi olla? Jumalalle ei saa puhua muulla
kuin latinan kielellä."

»Eikö Jumalalle saa suomeksi puhua?"
kysyi taas poika, sillä hän ja suurin
osa kansaa puhuivat suomea, ja hänestä
tuntui ihmeelliseltä, että Jumalalle ei saisi
puhua kukin omalla kielellään ja että
Jumalan vastauksiakaan sitte ei
ymmärtäisi.

„Jmnala ei ymmärrä suomea", vastasi
isä. .,Jumala ei ymmärrä mitään muuta
kuin latinaa."

Pojasta tuntui hyvin kummalliselta
kun Jumala oli niin taitamaton, mutta
hän ei uskaltanut enempää kysellä.

Kun messu loppui, meni isä sakarstiin,
hänellä oli papille asiaa, ja poika seurasi
häntä. Siellä pöydällä oli jokin suuri
ja komea esine, jossa oli outoja, mustia
viivoja ja kirjavia kuvia, „Mikä se on?"
kysyi poika.

„Se on kirja", sanoi isä.

,,Kirja? Mikähän kirja on?" Poika ei
ollut eläissään nähnyt kirjaa. Hän
tun-keusi lähemmäksi ja sai tarkastella tuota
ihmeellistä esinettä, jota nimitettiin
kirjaksi. Se oli sellainen, jota nykyään
sanotaan levykirjaksi eli , ,ibliantiksi", —
suuri, paksu kirja, jossa oli kummallisia
kirjaimia, sinisiä, keltaisia, viheriiiisiä,
punaisia ja joskus mustiakin kirjaimia.
Kirjan syrjällä oli maalatuita pyhäinku-

via kultakehät päiden ympärillä.
Meidän maassamme oli siihen aikaan
ainoastaan yksi ainoa painettu kirja, se oli
Saksassa painettu, latinan kielinen
mes-sukirja. Kaikki muut kirjat olivat
käsikirjoituksia, — ja ne olivat
kalliita ja harvinaisia, sillä sellainen kirja
maksoi yhtä paljon kuin hyvä
talonpoi-kaistila.

»Mitä nuo käyrät viivat merkitsevät?"
kysyi poika.

,,Ne ovat kirjaimia. Niiden
piirtämistä sanotaan kirjoittamiseksi ja
selittämistä lukemiseksi.’1

»Saanko minäkin oppia kirjoittamaan
ja lukemaan?"

„Et, sitä eivät osaa muut kuin
papit."

„Minä tahdon tulla papiksi", sanoi
poika.

„Kaikkea vielä!" nauroi isa,
„Ensin-hän sinun pitäisi osata puhua latinaa."

»Onko se niin vaikeaa, isä?"

,,Niin, varmaankin se on vaikeaa,
koska se on Jumalan kieltä — ja sitä
pitääkin oppia koulussa."

»Minä tahdon käydä koulua, isä, ja
oppia latinaa. Mutta kunhan tulen
papiksi, rukoilen Jumalaa suomen kielellä,
ja jollei Jumala minua kuule, sanon minä
hänelle latinaksi: , rakas herra Jumala,
opettele suomea puhumaan, että
jokainen ymmärtäisimme mitä sanot."

Pappi, joka tämän kuuli, taputti
poikaa ystävällisesti olkapäälle sanoen:
»Mikkoseni, sinä puhut ymmärryksesi
mukaan. Raamattuhan on kirjoitettu
kreikan ja latinan kielellä; kuinka
Jumala toista kieltä puhuisi, kuin mitä
hän raamatussa on puhunut? Mutta
eihän sinulle ole mahdotointa päästä
kouluun ja tulla papiksi. Minä tahdon
puhua siitä isäsi kanssa."

Isä vastasi asiaan nyreästi, että poika
oli saanut pääenkelin nimen tullaksensa
kansansa urhoksi. Sitä varten hänen ei
tarvinnut lukea, kirjoittaa eikä latinaa
osata.

„Hänestä voi tulla Jumalan ja
kansansa soturi toisilla aseilla kuin miekka
ja joutsi", arveli pappi.

Joku aika sen jälkeen, eräänä
myrskyisenä päivänä, kulki pappi rannalla kes-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:57 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1886/0062.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free