Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—s> <3—
oli niin kalpea ja lailia kuin kuolema
olisi jo hänet korjannut.
Kerstin äiti avasi korin, jonka
kädessään oli kantanut, ja otti siitä esiin
leipää ja maitoa. Tnosta tyttö tuli niin
iloiseksi, että kasvonsa oikein
kirkastuivat. Pitkäiin aikaan, näet, ei hän ollut
saanut muuta juotavaa kuin hapanta
kaljaa ; maito tuntui hänestä siis nyt
par-liaammalta herkulta.
Kerstin silmät täyttyivät kyyneleillä,
kun hän näki, miten halukkaasti tyttö
nautti hänen hylkäänniänsä ateriaa.
Samassa tuli tytön äiti kotiin. Hän
oli pitkin päivää ollut työnansiolla ja
pääsi vasta nyt hoitamaan sairasta
tytärtänsä. Hän siunasi armeliasta
rouvaa, joka oli muistanut hänen
tyttöänsä, ja iloitsi siitä, että nyt sai
käyttää ansaitsemansa päiväpalkan
rohdoiksi sairaalle, kun sitä ei nyt
tämän päivän illalliseen tarvinnut käyttää.
Kersti kuiskasi äidillensä: ,,äiti,
saanko antaa hänelle säästörahani, että
hän huomenna saa liankkiu sairaalle
ruokaa?"
,.Mielelläni, lapseni1-, äiti vastasi ja
suurta iloa tuotti niin äidille kuin liäueu
sairaalle tyttärellensä Kerstin antama
kahden markuu raha.
Siitä lähtien Kersti ei milloinkaan
huonoksi sanonut ruokaa, jota hänelle
tarittiin, vaau päin vastoin joka kerta,
kun liiin ruualle meni, kiitti hän Jumalaa,
joka oli antanut häuellc jokapäiväisen
leivän, ja usein hän itseltänsä kielsi
jotain hyvää, antaakseen köyhälle Annalle,
jonka kivikerroksessa oli oppinut
tuntemaan.
—-HS»®1!»*-—
Kirjelaatikko.
Alli jn Kitki. Tilliin kerallahan lupasin
lähettää teille terveisiä. Tuo niitä tuille
nyt Tilhi lämpimiä, herttaisia.
Miten on Allin nyt soudella Iisalmen
aaltoja? Miten Kiieu kukkua 1’orlammin
kuusikossa? Miten onkaan — sama kuva
ainakin levittiiikse silmienne eteen:
isänmaamme kaunis kuva sen valoisimpnna,
ihanim-patia aikana.
Tiedättekös, minulla on teille jotakin
hanskaa kerrottavaa, (ilon ollut Topelius*m
juhlima. Tahtoisinpa teille jakaa sitä in-
nollistn, lämpimiiä henkeä, joka siellä
jokaista elBhytts. Ajatelkaapas, vanhoja,
nuoria - eniimniisti kuitenkin niitä, jotka
hänen runoutensa aikana ovat kasvaneet,
hänen runottarensa vaikutuksen alaisina
saaneet kasvatuksensa — kokoontuivat,
kauniina Kesäkuun iltuna Kaivopuistoon
kunnioitustansa, sydämensä rakkautta
osoittamaan tuolle lempeälle isänmaan ystävälle
ja etevälle runoilijalle. Ile tahtoivat
kantaa h&nelle kiitoksen siitä, mitä hän
kansallensa, maallensa on antanut. Mitä hän
antoi, sen kyllä tiedätte. Hän antoi
Suonien lapsille satunsa, joiden kautta heihin
ensimmäinen siemen kylvettiin rnknstamnnn
sitä, mikä ou hyväsi ja jaloa, luin nntoi
heille ,,Luonnon kirjan," josta oppivat
rakastamaan luontoa jn ylistämään Luojaa,
hän lahjoitti heille „Maamme kirjan", joka
istutti heihin isänmaanrakkautta ja
velvollisuuden tuntoa, hän antoi maamme
nuorisolle runonsa, niin lämpimät, niin puhtaat,
aina ylentäen mieltä ihanteellisuuteen.–
Mutta mitäpä siitä puhun? Te tunnette
tuossa suhteessa samaa kuin minäkin.
Pitihän minun juhlasta kertoa. Niin, se
vietettiin Kaivopuistossa mitä ihanimpana
Kesäkuun illalla. Kun seisoi verandalla
kat-nelleu merta kohti, niin mitäpä olisi
muistanut. jos ei ,,Kalastajan laulua merellä",
tai kun kuuli lintujen laulnja puistossa,
toi 110 ,.Sylviau lauluista" monet säveleet
mieleen, muistuttaen Lucrjan suuruutta jn
maamme armaan kauneutta.
Kesäkuun 2:na p:nä se oli, knn noin kello
aikaan nähtiin ihmisten Kaivopuiston
kokoushuonetta kohden virtaavan ja kello
9m aikaan soitettiin juhlasalissa VVaasan
marssi ja silloin liattiin kunniavieraan
lähestyviin. Hän tuli, riemu jokaisen sydämen
sai sykkimään, jokainen toivoi saavansa edes
hetken hänen läheisyydessään olla ja
ehkäpä hänen kättiinsiikin painan. Jn
tiedättekö, tuskinpa oli yhtäkään tuon suuren
salin monilukuisissa läsnäolijoissa, joka ei
ystävällistä sanaa tuolta rakkaalta vieraalta
saanut.; jokaiselle oli hänellä joku hyvä,
kohoiltava sana. Seisoimme mekin —S —i,
(.}—y, A-n, L—i ja niinii toisessa päässä
salia ja odotimme kärsivällisesti, ettii
meidänkin vuoromme tulisi, sillä kauvan
viipyi tietysti, onnenlain hän jokaista eliti
tervehtää jn puhutella, ja lopullisesti mekin
saimme tervehtää tuota rakasta
htpsuutem-1110 ystävää, nuoruutemme runoilijaa, jolta
niin paljo hyvää olemme saaneet - ja
tiedättekö, saimme kilin saimmekin häntä
tervehtää ja hetken pulma hänen kaussaau.
Alli ja Käki! jospa olisitte knnssnmme
olleet! —
Illempana esitti Professori Donner
pontevissa, lämpimissä sanoissa etevän
kunnia-viinaan maljan. Professori Topelius
vastasi siihen lämpimästi, sydämellisesti ja
nöyrästi niin kuin liäueu tapansa ou. Hän
sanoi, ettii kansojen elämässä, knn joku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
