Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
98 <g>-
et.tä Herramme Jesus Kristus on
maailman ijankaiklcinen valkeus, joka loistaa
kaiken pimeyden läpi tääliä maan päällä.
Mutta juhaunusaikaan on
jumalanpalvelus koko luonnossa ja silloin on koko
metsä kirkkona, siellä valaisee auringon
komea lyhty taivaan katolta, sinikellot
siellä soittavat, kunnianarvoisat männyt
saarnaavat kosken kuohu siellä messuaa
ja tuuli soittaa urkuja puitten latvoissa
ja pienet linnut heleillä äänillänsä
laulavat. alinomaa virsiä Jumalan
kiitokseksi.
Esipuhe kesän saarnaan on otettu Isä
meidän alkusanoista: «Pyhitetty olkoon
sinun nimes. Lähestyköön sinun
valta-kuntas. Tapahtukoon sinun tahtos niin
maassa kuin taivaassa." Ja lintujen
lauluilla on sanoja, vaikka kaikki eivät niitä
ymmärrä. Näinä sanat ovat linnut
oppineet Jumalan enkeleiltä ja ne
kuuluvat näin: nKimnia olkoon Jumalalle
korkeudessa ja maassa rauha ja ihmisille
hyvä tahto?"
Mutta kukkaset sanovat toisillensa:
..Kuningas Salomo kaikessa kunniassansa
ei ollut vaatetettu niinkuin yksikään
meistä."
Totta on hyvä kiittää ja ylistää
Jumalaa sekä kirkossa muiden kanssa ja
yksin kamarissaan. Mutta iloista on
myöskin, kun koko man ylistää
Jumalan hyvyyttä ja kun seisoo päivän
paisteessa metsässä, ja kuulee puitten
puhuttelevan toinen toistansa: ,,katso, me olemme
kaikki Jumalan lapsia ja mitä me olemme,
siksi olemme me tulleet Hänen
sanomattoman aimonsa kantta. Kiittäkäämme
ja ylistäkäämme Hänen pyhää
nimeänsä!"
Minä tahdon kertoa teille jotakin
hauskaa ja kaunista, joka tapahtui eräänä
juhannusyönä.
Kaarle Kustaa ja hänen sisarensa
Sohvi olivat nukkuneet iltapuolella,
voidaksensa pitää pienet silmänsä auki, kun
yö tuli. Kello 6 illalla söivät
kumpikin voileipänsä ja lasisen maitoa, ja sitte
he menivät niitylle palloinensa,
sauvoillensa ja heittorenkainensa. Ja he
olivat kumpikin saaneet isältänsä pienen
hopealautin ostaaksensa jotakin hyvää,
sillä siellä istui tavallisesti muijia, jotka
myivät vohvelia ja pannukakkuja
lapsille.
Niityllä oli monta poikaa ja tyttöä jo
ennestään. Siellä oli vallaton Yalteri,
joka joutui pahaan pulaan kiekkonsa
kanssa, ja Aksel, joka oh opettanut
Stiinalle Euroopan karttaa ja Mathias, joka
oh puolustanut LTrholan linnaa ja Emma,
joka oli kuullut sinikellojen soittoa, ja
Aina ja Therese, jotka olivat tavanneet
haltijan metsässä. He heittivät palloa
ja kiekkoja, olivat „leskisillä", leikkivät
,.haukka ja kyyhkyset." Ja se oli
hyvin hauskaa. Itse varpusetkin, jotka
istuivat läheisen ladon katolla,
viserteli-vät omalla hauskalla tavallaan, niinkuu
niiden on tapana, kun niiden mielestä
jotakin on oikein sukkelaa mailinassa.
Kun nyt Kaarle Kustaa ja Sohvi
olivat juosseet itsensä väsyksiin asti,
sanoi veli sisarelle: „tule, niin menemme
muijan luo maantien varrella ja ostamme
vohvelia rahallani !" — ,,Niin, tehdäänpä
niin", Sohvi sanoi.
Mutta maantien varrella istui viisi
tai kuusi poikaa ja tyttöä, jotka
paraikaa ajoivat hottiinsa ja latoivat sokeria
vokveleille. niin paksusti, että kärpäset
olisivat voineet ajaa lumiauraa niiden
päällä, jos vaan olisivat saaneet lupaa.
Aivan lähellä istui pieni, repaleinen
kerjäläistyttö, joka ääneti katseli
vohvelia. Hän ei sanonut mitään, hän ei
pyytänyt mitään, mutta alinomaa katseli
hän sinnepäin ja toisinaan imi häu
pieniä sormiaan.
,,Sinun on varmaankin kovin nälkä.’’
sanoi Sohvi. ,,Etkö ole syönyt mitään
ennen tänäpäivänä ?"
Pienokainen istui alussa ääneti, eikä
tahtonut vastata. Mutta lopullisesti
sanoi hän : „minä en ole syönyt mitään
eilesestä"
„Tässä, ota minun rahani ja osta
itsellesi ruokaa, sanoi Kaarle Kustaa. ,,Me
olemme syöneet voileivän jo aikaisemmin
iltapuolella, ja paitsi sitä, on minun
sisarellani vielä yksi raha."
„Säästäkäanime minirn rahani siksi,
kun meidän on enemmän nälkä," sanoi
Sohvi. ,,Niiu", sanoi Kaarle Kustaa.
Ja sitte lähtivät he taas leikkimään.
Mutta tyttönen nyykäytti : „kiitoksia, kii-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
