Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—e» i4i <$—
paikkaan vietyänsä palajavat he Jalkasin,
ja sitten kuluu tavallisesti vähä kolmatta
tuntia, ennenkun ho ehtivät takaisin.
Sitten tulee toisten veneitten vuoro aina
siinä järjestyksessä, miten ovat rautaan
saapuneet.
Odottaessamme tarkastamme lähemmin
tervaveneitä rannalla. Ne ovat aivan
toisellaisia kuin meidän tavalliset
sou-toveneemme, hyvin pitkiä, jopa
kahdenkymmenen kyynärää pituisia, mutta
aivan kapeita ja niin ohueista laudoista,
että melkein ihmetellä täytyy, miten
ne kosken hyrskyssä kestävät. Kun
vene on täydessä lastissa —
tervatynnyriä noin parikymmentä — on sen
yläreuna aivan veden tasalla. Jatkoksi on
siksi pantu lisäksi ohvia, veneen laitoja
myöten sujuvia lisälainoja, jotka
paju-vitsoilla ovat ikäänkuin sauman
tapai-sesti laitoihin kiinnitetyt. Näitä
lisälau-toja sanotaan varteiksi. Niillä
terva-miehet varustavat veneitään jo kotoa
lähtiessään, ne ovat tarpeelliset niin
suvannoilla kuin koskillakin. Kosken
laskua varten täytyy vieläkin panna
lisä-varustuksia. Niitä sanotaan reppeiksi,
ja keulaan asetetut lisät nimitetään
hatuiksi. Mela, jolla perää pidetään, on
pitkä, vankka, ei sitä lapsen käsi saa
liikahtamaankaan.
Vaulaksi sanotaan vitjaa, joka
perä-melaa pitää kohdallaan. Tärkeä seikka
on, että vaulu on vahva, sillä jos se
keskellä kosken kuohua katkeisi, niin
oltaisiin surman suussa.
Jo näkyvät laskumiehet tulevan
takaisin, reippaasti astuvat, sillä ei ole
aikaa vitkastella, monta venettä kun on
tänäpäivänä vielä vietävinä.
Laskumiehet eroittaa helposti muista,
sillä heillä on aina vaskesta tehty*levy
rinnalla, jossa seisoo L. SL, joka
merkitsee „Laskumies."
Nyt lähtevät ne miehet, joitten
veneellä on vuoro saada laskumies.
Olemme noista kymmenistä nyt lähtevistä
veneistä valinneet yhden, jonka
sou-tomieheltä olemme saaneet suostumuksen
sillä lähteä. Se ei ole kovassa lastissa,
ja soutaja näyttää vankalta ja
luotettavalta. Hän on tämän seudun miehiä,
vakuuttaa, että hän itselaskijana kyllä
monesti 011 nämä kosken korvat
kulkenut, runnun laskumiestä ei tarvittaisi.
Ilman emme kumminkaan tohdi laskea.
Laskumies, joka tulee meidän
venettämme kuljettamaan, on jo
neljänäkymmenettä kesää ollut tässä virassa.
Satoja veneitä on hän kunakin kesänä
vienyt Niskakoskea alas. Tuntee hän siis
tuon väylän tarkoin; tietää joka paaden
ja kihon.
Jo etäältä kuulemme kosken pauhun,
näemme, miten vaahtopäät aallot hyppiä
puikkelelitavat.
Lieneekö kukaties tämä retki liian
uhkarohkea yritys? Mitäs, jos tuo
kos-kon kielin meidät nielaisee?
Emmeköhän vielä peräydy? Noin ■ sitä
itsekseen ajattelee, elikäpä pukkee. ajatus
sanoihinkin.
Vaan jo on myöhäistä katua. Virta
käy yhä vikeämmäksi, ja vene kiihtyy
kulussaan. Peräytyminen ei enää käy
päinsä, vene on jo kosken kiivaimmassa
kuohussa. Vaan jo on pelkokin
poistunut. Tämä kulku, so 011 ihmeellistä,
riemullista. On niin paljo outoa, suurta,
joka ihmetyttää, ett’ei enää muista
pel-jätäkään.
Veneen keula laskeuu, -— taas
nousee, nousee oikein korkealle ilmaan.
Aallot vaahtopäisiuä kuohuvat molemmin
puolin — huh! ropsivat veneen kylkiin
ja roisknu äkeä aalto venheesenkin.
Taaskin huima, vaahtopää aalto sysää
veneen aivan syrjin eteenpäin menemään.
Vikevä virta kuljettaa venettä,
soutajaa tuskin tarvittaisiin, ei ainakaan
vauhtia lisäämään, vaan pysyy ehkä vene
paremmin väylässään, kun soutomies sitä
tasapainossaan pitää. Vaan
laskumie-heltä tässä vasta tarkkuutta kysytään.
Hän on seisoallaan, tähtää tarkkaan
väylää, ei kukaan uskalla häntä
puliutella-kaan. Jos huomionsa muuhun
kääntyisi, niin saattaisi vene kallioon rusahtaa :
silmänräpäyksenkin huolimattomuutta tai
tarkkaamattomuntta voisi seurata varma
kuolema; vene, jos törmäisi karia
kohtaan, olisi heti pirstaleina, ja
katoaisimme kosken kuohuun.
Hauskaa on katsoa tuon laskuiniehon
tyveniä kasvoja: niissä on jäntevyyttä
ja voimaa. Entä hänen jänteitänsä sitte?
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
