Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—$> 163 <$>-
„Itkebän Matti. Takaise pieni
tuli-rauta", kiusasi Anna.
„Ja sinä Anna viitsit kiusata
nuorempaasi", moitti äiti.
,,No, silleenhän siitä mies tulee",
vastasi Anna.....„No elä itke
sentään, Matti", lausui hän veikolleen ja
laski kätensä hänen kaulaan. „Sovitaan
pois ja lähetään taipaleelle."
Joukko läksi, ja läksi Mattikin jälessä,
vaikka vielä vähän nolona ja peukalo
suussa.
„Tässä on sinulle, Matti, tämä nyytti
kankaaksesi. Siinä on ,,lämmintäleipää"
Tai vasen muorille", lausui Kaisa ja
antoi nyytin Matille.
Eikä Matti enään pitänyt suussaan
peukaloa eikä kulkenut viimeisenä.
Kulettiin pellonpientareita ja noustiin
veräjästä maantielle. Vaan maantietä
ku-lettua vähän matkaa poikettiin
metsäpolulle, joka kulki Autiokankaan yli ja
laskeutui Pitkän lahden rannalle Talvasen
mökin kohdalla.
Kaisa meni mökkiin ja Matti.
,,Hyvää päivää", toivotti Kaisa
muorille siellä.
,,Jumala antakoon, lapsi kullat",
vastasi muori.
„Aiti käski sanoa terveisiä ja lähetti
teille vähän lämmintä leipää", lausui
Kaisa ja antoi nyytin.
,,Kosti Jumala. Jumalapa siunatkoon
hyvää äitiänne. Aina hän muistaa minua
köyhää, se hyvä emäntä", alkoi muori
puhella.
„Pyytäisimme saattamaan meitä
lahden poikki. Ivaukaniitylle olemme
menossa", virkkoi Kaisa.
..Saatetaan, saatetaan . . . Lapsi
kullat . . . Saatanhan minä teidät . .
."puheli muori lähtiessään.
Soutaessaan siunaili muori emäntää,
joka 011 niin armelias ja hyväsydäminen.
,,Aina muistaa minua köyhää se
Junttilan emäntä . . . Kyllä kai teistäkin,
lapset-, tulee hyviä ihmisiä, kun äitinnekin
011 niin kelpo ja laupiasmielinen, peräti
hyväsydäminen ihminen."
„Kiitoksia vaivoistanne", kiitteli Kaisa
yli päästyä.
„Kiitoksia", kiittelivät muutkin lapset.
,,Ei kiittelemisiä", vastasi muori.
„Kiitoksia teille vain. Jumala teitä
siunatkoon lapsikullat.....Milloinka
palaatte takaisiin?"
,,Puolenpäivän seuduissa."
„No, huutakaa vain, niin minä tulen
hakemaan . . . Elkää eksykö
mennes-sänne . . . Osanneehan Kaisa tään
matkan?" puheli muori.
„Kyllä minä osaan", vastasi Kaisa .. .
„Hyvästi vain ja kiitoksia paljon."
„Hyvästi, h)rvästi ... Ei
kiittelemi-siä . . . Jumalan haltuun lapsikullat..."
Niin toivotteli muori.
Ja lapset läksivät kulkemaan polkua,
joka mutkikkaana pistäytyi tiheään
lehtimetsään.
Kaisa kulki edellä, kontti selällä,
mökin Paavo kantoi piimäleiliä, Anna
jauhopussia, Liisa vasua, millin marjoja
kerättäisiin Kaukaniityllä. Matta tyhjin
käsin tallusteli Matti.
„Tässä metsässähän se karhu tappoi
Talvasen", kertoi Anna.
„Jos nyt tulisi karhu . . ." lausui
Liisa pelolla.
,,Minä ottaisin korvista kiinni ja
rät-käisin sen kylelleen", uhkaili Matti.
„Se häntä haastelee, tuo Matti",
tuumaili Anna. „Ethän sinä saisi
Mustinkaan kumoon."
„Niiu vain karhun minä rätkäisin että
muksantaisi", väitti Matti.
„ Joka et tuommoinen naatijainen
ylettyisi korviinkaan kiinni", arveli Anna.
„Mutta minäpä . . . minä puoltaisin
nyrkillä kuonoon, jotta siihen sen
täytyisi nuukertua", kehui yhä Matti.
„Voi veikkonen!" nauroi Anna. ,,Karhu
kun sinun kerran kopristaisi, niin sinussa
ei olisi minkään tekijää."
„Eipä se karhu kuulu tekevän lapsille
pahaa, eikä aikuisillekaan, jos ei vain
sitä hätyytellä", arveli Paavo. „Isäkin
oli kerta tavannut karhun. Olivat
tulleet vastaan toisilleen. Yaan karhu oli
poikennut syrjään, metsään lähtenyt
mennä ryskäämääu ja isä sai rauhassa
mennä menojaan."
Niin sitä haasteltiin kulkiessa synkän
metsän siimeksessä. Yaan kohtapa aukeni
eteen vanhan kasken palija, jonka yli
polktt kulki ja alkoi sitten kohota
korkealle Väliharjulle.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
