Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—164 <S-
„ Jaksaako se Matti kulkea, vai
pitääkö levähtää?" kjTsyi Kaisa kun oli
päästy harjulle.
„Eihäu toki tarvitse levähtää. Minä
jaksaisin astua, vaikka Moksovaan",
kehui Matti.
,.Moksovaan", matki Paavo nauraen.
„Eihän se ole kuin Moskova."
„Moskovaanhau sinä astuisit, kun et
tiedä missä se onkaan", virkkoi Anna.
„Tiedänpään . . . Ameriikassa."
„Oko! Eipään!" huusi Anna ja Paavo,
jotka molemmat olivat kansakoululaisia.
,,Eipä sattunutkaan olemaan
Amerii-kassa", lausui Anna.
„Vaikkei ole kuin Weuäjällä",
virkkoi Paavo.
„No, jaksaisin minä sinnekin", väitti
Matti.
,.Et. jaksaisi Helsinkiinkään", lausui
Paavo.
„Eihän se Matti tiedä missä
Helsinkikään ou", tuumaili Anna.
,,Kylläpä se Matti sen tietää",
virkkoi Matti mahtavasti.
,,No, missä ?"
„Tukholmassa . . ."
„Oho 1" huusivat Anua ja Paavo.
„HeIsinki, joka on Suomen
pääkaupunki", selitti Paavo.
„Ja Tukholma Ruotsin", lisäsi Anua.
„No, olkoon vain, vaan kävelisin minä
Suomen päähän", vakuutti Matti.
Kaikki nauroivat Matille, Liisakin. Ja
Paavo sanoi:
„Etpä osaisi."
,,Minä kyselisin ilmisiltä", vastasi
Matti.
^Ihmisetpä sanoisivat, että Suomessa
on montakin päätä", virkkoi Paavo.
„Niin. vaan minä kysyisin sitä päätä,
missä Helsinki on", tuumaili Matti.
„Tulisi pojalle ikävä ja nälkä
kysellessä jf kävellessä", arveli Anua.
„Pian kääntyisit kotia", vakuutti Paavo.
Ja olivat he laskeutuneet Väliharjun
rinteen ja kulkivat lehtoista laaksoa.
Siitä nousivat he aholle ja kun
pääsivät viertävän ahon liepeelle kuului jo
Kaukaniityltä tahdin mukainen kalke:
viikatteen hionta.
„Kohta ollaan perillä", lausui Kaisa.
Vähän aikaa vielä mutkitteli polku ve-
sakossa, vaan ilrnestyipä sen suuhun
äkkiä niityn aita veräjineen ja aidan
takana levisi avara niitty.
Kaukana toisessa päässä liikkui
val-keapai täiset miehet uiittää
huijautelles-saan. Toisaalla liikkui naisia ja
haravat huiski heillä käsissä.
Tännempänä oli rukoja, semmoisia
korkeita pykläkeitä aika joukko.
Vähän matkan päässä makasi Musti
ladon seinämällä varjossa. Sieltä se
katsoa mauristeli tulijoita ja murahteli.
Mutta kun Kaisa äänsi kerran vain, niin
silloin se Musti hypähti pystöön ja läksi
laukata vilistämään, kiiti häntä sujona
ja korvat - luihussa.
„Löysipä Musti käpälät alleen",
tuumaili Paavo.
Ja silloin se oli jo Musti heidän
luonaan. Hyppien ja vinkuen hyvillä
mielin tervehti se vuoroon kutakin ja yhä
uudelleen.
Ladon luo mentiin ja pantiin tavarat
latoon, siellä oli entisetkin kampsut. Ja
Kaisa alkoi viritellä tulta keittääkseen
puuroa aamiaiseksi. Vaan Paavo ja
Matti läksivät vilistämään niittäjäin luo,
ja Anna ja Liisa toisaalle, missä naiset
haravoivat.
«Tervo mieheen!" tervehti Matin isä
Mattia ja Paavoa. „Siinäpä tulee kaksi
miestä. Pitäisi antaa viikate
kuminallekin käteen, niin eiköhäu tuo heinä
katkeisi."
Paavo hymyili kainosti ja katsoi
Mattia, vaan Matti tuumaili mahtavasti:
rTaitelikin so katkeaisi."
„Sitähän minäkin", lausui Matin isä
nauraen ja alkoi hioa kalkutella
viikatettaan. „Etpä ottanut Matti viikatetta
mukaasi?"
„Oisinlian minä ottanut, vaan knn se
särkyi", selitti Matti valitellen.
„ Niittäessäkö?"
„Ei,- vaan kun lankesin, niin sc siinä
karskahti poikki."
„Se mies kun työaseensa rikkoo",
naurahti isä.
„Tottapa se ei ollut luja", arveli
Matti.
„Kyllä se luja oli. Jos asiassa olisi
särkynyt, niin silloin se ei olisi luja
ollut", selitti isä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
