Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Johdanto
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
■ | l* ¥. 17
Tämä sensuuriasetus, taantumuksellisen virka vallana jan pimein
tuote, joka oli suomeksi kieltänyt painamasta muuta kuin
sisällykseltään »hengellistä mielenylennystä tai taloudellista hyötyä»
tarkoittavaa kirjallisuutta ja joka oli vähällä tehdä lopun alkavasta
suomenkielisestä sanomalehdistöstä ja kaunokirjallisuudesta, oli tosin
Krimin sodan ajoista vähitellen jäänyt unhotuksiin ja käytännössä
sovelluttamatta, mutta riippui edelleen ikäänkuin Damokles-miekka
hiuskarvasta suomenkielisen kirjallisuuden yllä. Jottei se milloin
hyvänsä jälleen putoaisi tämän kirjallisuuden päälle, tahtoi
Snellman sen saada virallisestikin kumotuksi. Kreivi Bergin
myötävaikutuksella asia onnistuikin helposti talvella 1860 (asetus 27. II. 1860).
Silloin siis suomenkieli hallituksen puolesta vihdoin julistettiin
ikäänkuin kirjallisesti täysi-ikäiseksi. Ja kolme vuotta myöhemmin, v.
1863, Snellman, joka tällöin, juurikuin merkkinä suomalaisuuden
liikkeen valtiollisestakin voimasta, jo oli kutsuttu senaatin jäseneksi,
hankki maalle ensimäisen kieliasetuksen, jossa suomenkieli
julistettiin maan virallisena kielenä edelleen pysyvän ruotsinkielen kanssa
tasa-arvoiseksi niissä asioissa, jotka koskivat Suomen puhtaasti
suomenkielistä väestöä. Se oli toinen suomenkielen täysi-ikäiseksi
julistaminen, joskohta sen käytännössä toteuttamiseen vielä
menikin vuosikymmenittäin aikaa.
Myös yliopistossa, jonka piiristä tuo suomalaisuuden liikkeen
pieni kantajoukko oli lähtöisin, mutta jonka piirissä samalla liikkeellä
oli myös sitkeimpiä vastustajiakin, edistyy tällöin verkalleen
suomenkielen asia. Jo v. 1850 — yht’aikaa 1850-vuoden sensuurikiellon
kanssa — oli yliopistoon, tosin etusijassa käytännöllistä tarvetta
varten, vastaisten pappien ja tuomarien kehnon suomen taidon
korjaamiseksi, perustettu vakinainen suomenkielen ja kirjallisuuden
professorinvirka, minkä ensimäiseksi haltijaksi kuuluisa
suomensukuisten kielten ja kansain tutkija M. A. Castrén maaliskuussa
1851 nimitettiin. Ja toukokuun 1 päivänä 1858 tapahtui sellainen
ihme, että Rietrikki Polén väitteli yliopistossa tohtoriksi
suomenkielisellä väitöskirjalla. Häntä seurasi kantapäillä 3 p. marraskuuta
samana vuona Yrjö Koskinen. Siten oli yliopistoakin ympäröivään
kiinalaiseen kielimuuriin ammuttu aukko. Merkkinä siitä
ilmestyikin samana syksynä asetus suomenkielisten väitöskirjain
luvallisuu-desta (1852 vuoden sääntöjen mukaan saatiin väitöskirjoja julaista
Uudempi suomalainen kirjallisuus. — 2
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
