Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Yleiskatsaus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
22
valtiopäivillä, joille Yrjö Koskinen, Jaakko Forsman ja Agathon
Meurman olivat ensi kerran päässeet edustajiksi, näiden johtajainsa
ympärille erityiseksi valtiolliseksi puolueeksi, jonka syntysanat Yrjö
Koskinen jo v. 1863 Helsingin Uutisissa oli lausunut. Vastustajat
taas ryhmittyivät ensin näennäisesti suopeamielisiksi liberaaleiksi,
»verettömiksi», kuten Yrjö Koskinen heitä nimitti, ja sittemmin
1880-luvun alussa jyrkiksi ruotsikoiksi, »viikingeiksi». Kiivasta
taistelua käytiin kaiken aikaa sekä valtiopäivillä että
sanomalehdistössä »suomenkielen asettamisesta luonnollisiin oikeuksiinsa», ja
1880-luvulla (1881, 1883 ja 1887) ilmestyikin uusia täydentäviä
kieliasetuksia suomenkielen eduksi.1 Tämä kiihkeä koulu- ja
kielitaistelu avasi yhä ammottavammaksi sen kuilun Suomen
suomalaisen kansan ja ruotsalaistuneen sivistyneistön välillä, jota Snellman
oli tahtonut luoda umpeen.
Mutta taistelun lomassa tehtiin mikäli ehdittiin uutterasti
rauhallistakin sivistystyötä. Kaukana maailman melusta ja
puolue-taisteluista istui syrjäisessä Sammatissaan uupumaton Elias
Lönnrot valmistellen jättiläismäistä suomenkielen sanakirjaa,
muodostellen kansallensa uutta virsikirjaa ja toimittaen painoon
Loitsurunoja ynnä Kantelettaren uutta laitosta. Vielä vanhanakin hän
oli nuoremmille uutteran, epäitsekkään kansallisen työn
ihannekuva. Nuoremmat puolestaan pitivät hekin yöt päivät monta
rautaa tulessa, sillä suomalainen kansallinen sivistys oli juurikuin sen
vastustajain uhalla luotava nopeasti ja milt’ei tyhjästä, ennenkuin
uusi takatalvi sattuisi. He toimittivat ja aineellisesti tukivat
suomenkielisiä sanomalehtiä ja aikakauskirjoja, viljelivät kansallista
tiedettä ja tutkimustyötä, kirjoittelivat yleistajuisia kansankirjoja,
puuhasivat suomenkielisiä oppikouluja, olivat perustamassa ja
pystyssä pitämässä suomalaista teatteria ja oopperaa, perustivat
seuroja ja yhdistyksiä isänmaallista tutkimus- ja valistustyötä varten
ja sen ohella vielä kirjallisuutta rikastuttaakseen runoilivat,
kirjoittivat novelleja ja kertomuksia, käänsivät vieraista kielistä
eteviä teoksia suomeksi saadakseen malleja alkavalle suomenkieliselle
taidekirjallisuudelle, toimittivat lastenkirjallisuutta, koulukirjoja,
kielioppeja ja sanakirjoja j. n. e. Ylioppilasosakuntien inspehto-
1 Kielitaistelusta antaa pirteän kuvauksen A. Meurman kirjasessaan
Kuinka Suomenkieli pääsi viralliseksi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
