Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Yleiskatsaus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
* r. f VW 23
%
reina ja kuraattoreina he yliopistonuorisoon lietsoivat kansallista
mieltä. Kaikkeen riitti heiltä aikaa, harrastusta ja varoja. Kyky
ja lahjakkuus ei tullut niin paljon kysymykseen kuin hyvä tahto ja
ahkeruus. Jokainen koetti käyttää leiviskänsä parhaan
ymmärryksensä mukaan. Pieninkin voitto suomalaisen kirjallisuuden ja
sivistyksen hyväksi oli heistä iloinen merkkitapahtuma.1
Vaihtoi-vatpa 1870-luvulla monet yliopistolaiset, joista sitten tuli
huomattavia suomalaisen sivistystyön tekijöitä, muukalaiset
sukunimensäkin suomalaisiksi. Samalla ruvetaan suomenmielisten kesken vähän
kerrassaan käyttämään aitosuomalaisia, kalevalaisia ristimänimiä.
Kaikkialla on nähtävänä sama sitkeä, toivehikas taistelu
suomalaisuuden hyväksi, niin pääkaupungissa kuin maaseudullakin.
Kansallisen suunnan päälehtenä oli 1860-luvun taitteessa
Suometar, jonka savokarjalaiset »oppivaiset» A. E. Ahlqvist, D. E. D.
Europaeus ja Paavo Tikkanen sekä länsisuomalainen »kandidati»
Antero Warelius — kaikki myöhemmin huomattavia suomalaisen
viljelystyön raatajia — olivat, nähtävästi lähinnä Pietari
Hannikaisen »Kanavan» ja myös Snellmanin esimerkin innostamina, jo
v. 1847 perustaneet ja jota sittemmin enimmäkseen Tikkanen
toimitti. Suometar, kuten monet muutkin aikaisemmat
suomenkieliset sanomalehtiyritteet, oli alussa pääasiallisesti kirjallinen
viikkolehti, jonka »kirjoitus-tapa niinkuin sisällepitokin on oleva enimmälti
niiden mielen mukaan, jotka kuuluvat sivistyneempiin säätyihin»
kuten lehden »kustantaja, toimittaja ja pränttääjä» (edellämainitut
olivat vain lehden »kirjoittajia») A. W. Gröndahl sanoo
esittely-ilmoituksessa. Eipä se alkuaikoinaan — muka aikakauslehdelle
sopimattomina — suvainnut palstoillaan ilmoituksiakaan, vieläpä
moitti Kanavaakin ilmoitusten vastaanottamisesta, kunnes
myöhemmin rupesi ottamaan ilmoituksia maksuttomasti. Kohta alkoi
Suometar Kanavan tapaan puhua valtiollisista ja yhteiskunnalli-
1 Kerrotaanpa että kun joku tällöin sai julaistuksi vaikkapa vain
pienen käännöksen suomeksi, hän asian johdosta pani toimeen iloiset
kekkerit, joihin kutsui ystävänsä ja joita Yrjö Koskinen, Krohn y. m.
merkkimiehet läsnäolollaan kunnioittivat.— Tuomiorovasti J. Hedbergin muistelon
mukaan.–Useimmat suomalaisuuden ystävät kuuluvat tällöin pitäneen
kansallisena velvollisuutenaan ja kunnia-asianaan ostaa yleensä kaiken
kirjallisuuden, mitä suomeksi painettiin, siten kannattaakseen sen
olemassaoloa. — Vrt. E. G. Palménin kirjoitusta Aika-lehdessä 1910 Aspelin-
Haapkylän Teatterihistorian johdosta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
