Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
to
Hannikaisen novelleissa on samat ansiot ja puutteet kuin
näytelmissäkin. Toiselta puolen vilkas mielikuvitus, kepeä ja luistava
esitystapa sekä kekseliäisyys juonen sommittelussa; toiselta puolen
taas hätäinen, pintapuolinen tekotapa, puuttuva ajan ja paikan
väritys, kaavamainen luonteenkuvaus, perustelematon, jopa aivan
luonnotonkin tapausten kulku sekä virheellinen, ruotsin- ja
saksan-voittoinen kielenkäyttö, vieläpä vahvasti moraliseeraava, opettavainen
sivumaku. Useimpain tapahtumat sattuvat Itä-Suomessa, Laatokan,
Simpeleen ja Saimaan rannoilla, mutta lähempi paikallisväritys
milfei kokonaan puuttuu. Aiheet ovat eri aloilta, milloin
herrasväen, milloin rahvaan piiristä; useimmiten hän kuvailee
keskisää-dyn elämää. Paneepa Hannikainen alkuun meillä jo
historiallisenkin novellin; aikaisin sentapainen 011 Torkel ja Viipurin linna (1845);
muita ovat Ukon kertomus (aihe Parkumäen taistelun ajoilta) ja
myöhemmin 1S aio järven kukkanen. Viimemainittu on Hannikaisen
novelleista laajin (128 sivua) ja muutenkin etevin. Se lieneekin syntynyt
myöhempien vaikutteiden (Yrjö Koskisen Nuijasodan) ja esikuvain
(Topeliuksen) alaisena. Juonena on eräs monien vastuksien ja
seikkailujen kautta lopulta onnellisesti päättyvä lemmentarina (Salojärven
kirkkoherran Martin tyttären Annan ja soturi Yrjö Eeronpojan
välillä), taustana Nuijasodan veriset ajat ja marski Klaus Flemingin
mahtava olemus. Marskin kuva tuntuu tosin aivan epäonnistuneelta,
hänen kuolemansa syy kovin kummalliselta. Hän näet nielee Annan
tarjoomasta oluthaarikasta vatsaansa ihmeellisen »merkurium» kiven,
jonka marskin taikauskoinen henkilääkäri oli ripustanut
parantajaksi pelosta mielipuolisuuden partaalle joutuneen Annan kaulaan.
Tällaisia vanhan romantiikan väkeviä höysteitä ja omituisia
yhteensattumia vilisee viljalti Hannikaisen muissakin kertoelmissa.
Rahvaan elämää kuvailee esim. Kruunun tilalainen; keskisäädyn
piirissä liikkuvat m. m. Punainen lähde, Pitäjään pappi, Salmelan
sisarukset, Pari päivää tuhlaajan elämästä, Lapsuuden ystävät, Kappeli
j. n. e. Herrasväen ja rahvaan välinen juopa en useassa (niin
varsinkin »Kappelissa») pohjakerroksena, joku äitelä ja liikuttava
lemmentarina keskuksena ja vahva siveellis-opettavainen tarkoitusperä,
joka selvästi ilmenee jo useain kertoelmain nimessäkin, loppupontena.
Itsessään ei Hannikaisen lukuisilla novelleilla ole suurta kirjallista
arvoa; ainoasti suomenkielisen novellin esikoisina ne kyllä
ansaitsevat muistamista.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
