Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
12
»Säkenien» sepittäjä oli savolainen kuten Hannikainenkin,
hänen kotinsa ja virallinen sukuperänsä vielä matalampi ja halvempi
kuin tämän. Hän syntyi Kuopion kaupungissa 7 p. elok. 1826 ja
suoritti, puutteita ja kieltäymyksiä vastaan taistellen, samassa
kaupungissa koulunkäyntinsä. Ylioppilaaksi hän pääsi v. 1844 —
siis samana vuonna, jolloin Snellman Kuopiosta käsin »Saimassaan»
korotti mahtavan äänensä Suomen kansallisen ja kielellisen
uudestisyntymisen puolesta. Snellmanin herätyshuuto täyttikin
tenhoi-sasti nuoren, Snellmanin suosion saavuttaneen ylioppilaan mielen;
toisaalta veti Lönnrotin kansallinen työ myös vastustamattomasti
mukaansa; ja vihdoin Runebergin kirkas runous, joka hänelle
sitten läpi elämän pysyi saavuttamattomana ihanteena, houkutteli
runsailla runolahjoilla varustettua nuorukaista runottarien seuraan.
Kauan epäröi Ahlqvist kuin muinoin Herkules tienhaarassa,
pääsemättä oikein selville ketä seuraisi ja koettaen alussa astua kaikkien
kolmen jälkiä. Jo koulupoikana hän suomentelee koulukirjoja;
ylioppilaaksi tultuaan hän kääntää suomeksi ruotsinkielistä runoutta
(Runebergin, Franzénin, Tegnérin ja Stagneliuksen runoelmia) ja
novellikirjallisuutta (pari Almqvistin novellia) sekä julkaisee jo v.
1845 vihkosen Runebergin idyllien ja epigrammien suomennoksia.
Samaan aikaan (1846) hän Lönnrotin jälkiä seuraten käy
runon-keruussa Suomen itä-Karjalassa ja kulkee (1847) itä-Pohjanmaalla
ja Vienan Karjalassa kielimurteita tutkimassa. Ja Snellmanin
mah-dikas sanomalehtityö puolestaan innostaa häntä ottamaan osaa
Suomettaren perustamiseen (1847). Siten hän nuoren ylioppilaan
kaikella herkällä innostuksella ajaa suurten oppi-isiensä latuja.
Paljon toiveita kiinnitettiinkin lahjakkaaseen nuorukaiseen.
Toiset, niiden joukossa itse Snellman, toivoivat hänestä etevää
suomenkielistä runoilijaa, toiset taas, Lönnrot etunenässä, toivoivat
hänestä tiedemiestä, suomen ja sen sukukielien selvittäjää, M. A.
Castrénin suuren kansallisen työn jatkajaa ja täydentäjää.
Kauan Ahlqvist nähtävästi taisteli näiden eri ihanteiden välillä
— molemmat, sekä runoilija että kielentutkija, olivat yhtä
tarpeellisia nuorelle suomalaiselle sivistystyölle — mutta vihdoin järkisyyt
voittivat, tiedemies voitti runoilijan. Runoilu supistui Ahlqvistille
vain lomahetkien virkistykseksi, kielentutkimus vei täsfedes kaikki
hänen aikansa ja voimansa. Ensin oli näet suomenkieli kokonaisuu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
