Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
\ I f 43
dessaan tieteellisesti perinpohjin tutkittava ja selviteltävä, jotta
todella voitaisiin siitä luoda kelvollinen sivistysväline. Ja siinä
tarkoituksessa oli käännyttävä suoraan kielen eläviin lähteihin.
Sivistyskieleksi se ei voinut sukeutua pelkkien intoisien liittojen ja
valojen avulla, sen tunsi Ahlqvist omasta kokemuksestaan,
perustettu-aan muutamain nuorten suomalaisuuden harrastajain kera v. 1847
erityisen »lujan liiton» suomenkielen ja suomalaisuuden »pyhän asian»
hyväksi.1 Siihen tarvittiin suoranaista työtä. Ja kun M. A. Castrén
kesken suuria töitään isänmaansa katkeraksi suruksi v. 1852 kuoli,
päätti Ahlqvist vihdoin kokonaan omistautua tiedemieheksi ja
Castrenin työn jatkajaksi. Kandidaatiksi tultuaan hän v. 1854
lähteekin laajoille tutkimusmatkoille, jotka kestävät melkein
yhtämittaa 5 vuotta. Ne ulottuvat Suomenlahdesta ja Laatokasta
Volgalle ja Ob-joelle saakka ja käsittävät sekä läheisimpien että
kau-kaisimpien sukukansojenme kielien ja olojen tutkimista. Vieläpä
hän lisensiaatiksi (1859) tultuaan käy oppia itse kielitieteen
pesäpaikoissakin Keski-Europassa (1861—62) ja unkarilaisten luona,
sekä julkaisee alaltaan useita tutkimuksia, ennenkuin katsoo
olevansa täysin pätevä astumaan siihen oppituoliin, jossa Castrén ja
Lönnrot olivat jo ennen häntä opettaneet, nimittäin suomenkielen
ja kirjallisuuden professorinvirkaan, mihin hänet Lönnrotin jälkeen
nimitettiin v. 1863. Tältä paikalta hän sitten lähes
neljännesvuosisadan ajan kaikella jykevällä auktoriteetillaan jakaa tietoa
nuoremmalle sukupolvelle, julkaisee tiheästi tieteensä piiristä uusia
teoksia, esiintyy nuoren suomenkielisen kirjallisuuden perin
kovakouraisena »puutarhurina», erottautuu tiedemies- ja
runoilijaylpey-dessään pitkäksi ajaksi jylhään yksinäisyyteen muista
suomenkielen ja kirjallisuuden työntekijöistä ja lomahetkiensä virkistykseksi
sinkahuttelee silloin tällöin »säkeniään». Vieläpä hän myöhemmin
parikin kertaa (1877 ja 1880) käy tervehtimässä Obin rannoilla
asuvia ostjakkeja ja voguleja. Ja juuri keskeltä ahkeraa
tiedemiehen työtä, johon Ahlqvist, täysinpalvelleena professorinvirasta
erottuaan (1887), oli toivonut voivansa häiriytymättä antautua,
tempasi kuolema ennenaikaisesti hänet 20 p. marrask. 1889.
Ahlqvistin tiedemies- ja opettajatoiminnan lähempi esittämi-
1 Ks. E. N. Setälän johdantoa »Säkenien» viidennen painoksen (1898)
alussa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
