Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
47
jälkeen oli valittu Suomal. Kirjall. Seuran esimieheksi, Ahlqvist
lakkasi käymästä seuran kokouksissa, jopa herkesi tervehtimästä
vanhoja tuttaviaankin, jotka tiesi Y. K:n aatetovereiksi. Vasta
1880-luvulla hän jälleen alkoi lähestyä muita suomenmielisiä.1
Näiden ulkonaisten seikkain synnyttämä kärtyisyys ja
töykeys on lyönyt leimansa Kielettäreenkin. Suurena syynä oli myös
arvostelijan oikeutettu kielellinen ja taiteellinen harmi, ehkäpä osaksi
pieni mielipaha siitäkin, että nuorempien, kuten Kiven ja
Suonionkin, kaunokirjailijamaine oli kasvanut hänen tasalleen — Kivihän
oli v. 1865 »Nummisuutareillaan» saanut valtion
kirjallisuuspalkinnon ja Suomen tunnetuimman taiteentuomarin Fredrik
Cygnaeuksen kehuvan arvostelun.
Juuri Kielettäressä hän ankarasti mukiloi muita aikalaisiaan
suomenkielisiä kirjailijoita (Yrjö Koskista, Julius Krohnia, Aleksis
Kiveä, A. W. Ingmania, Taneli Europaeusta y. m.), koska piti heitä
kelvottomina suomalaisen kirjallisuuden edistäjiksi, he kun muka
vain kirjallisesti rääkkäsivät suomenkieltä. Ollen jo
lapsuudestaan täysin perehtynyt mehevään savolaiseen kansankieleen ja
sen lisäksi suomenkielen virallinen tutkija ja edustaja Ahlqvist piti
itseään aikansa ainoana pätevänä auktoriteettina suomen
kielisei-koissa, jopa ylimäisenä taiteentuomarinakin, jolle Runebergiläiset
taideihanteet olivat määrääviä. Niinpä hän »Suomen kirjallisuuden
puutarhurina», kuten hän Kielettäressä itseään kutsuu, käyttelikin
ahkerasti ja ankarasti »kirvestä» ja »kirvesvartta», raivaten niillä
suomalaisen kirjallisuuden alalta pois »pahoja kantoja ja kelvotonta
vesakkota» sekä »mutkien pillomuseläimiä, jotka tunkeutuvat
tonkimaan tarhan viljamaata». Hänen tarkoituksensa oli »pelastaa
kieli ja kirjallisuus kelvottomien viljelijäin käsiin joutumasta», koska
»kirjallisuus ei ole sontatunkio, joka hyötyy ja kasvaa, mätä siihen
mitä tahdot». »Huonot kirjoittajat tulee rehellisen tarkastajan
kurittaa pois turhasta toimestansa. Tämä kuuluu kovalta, vaan on
kirjallisuuden korkeiden tarkoitusten suojelemiseksi
välttämättömän tarpeellista», lausuu hän. Varsinkin Aleksis Kiven kielenkäyttö
1 Ks. Viktor Lounasmaan »Elämäni taipaleelta». — Myös
savokarjalaisesta osakunnasta, jonka inspehtori Ahlqvist oli, hän 1870-luvun
keskivaiheilla tykkänään erottautui vähäpätöisten personallisten syiden takia
(erään osakunnan käsinkirjoitetussa lehdessä olleen, Ahlqvistia suomenkielen
ja kirjallisuuden professorina koskevan letkauksen johdosta).
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
