Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
48
ja taideaisti sai Ahlqvistilta murhaavan tuomion, jonka
kirpelöi-vää ankaruutta arvostelujen pilkallinen jopa raakamainen sävy
vielä Iisasi.
Muuten on kyllä tunnustettava, että Ahlqvist arvosteluissaan
kielellisesti useimmiten osasi oikeaan. Joskus hän sentään näkyy
olleen kovin yksipuolinen jopa väärässäkin; hän oli liiaksi
tietei-levä oikeakielisyysseikoissa ja piti ojennusnuoranaan etusijassa vain
Kalevalan ja (Savon) rahvaan (puhe)kielenkäyttöä. — Ahlqvistin
oma suomenkieli on kyllä ajakseen verrattain hyvää ja sujuvaa,
arvosteluissa oikein höystöisää, pisteliästä ja ytimekästä, mutta
tavataan siinäkin viljalti niitä samoja virheitä ja kommelluksia,
jotka vieraasta sivistyskielestä johtuen rasittivat kaikkia tämän
sukupolven kirjailijoita ja joihin nuo hänen pahasti kolhimansa
vuorostaan iskivät terhakasti kiinni. Joka tapauksessa hänen
arvos-telijatoimensa, niin yksipuolinen ja kohtuuton kuin se aikaan ja
oloihin katsoen usein olikin, epäilemättä, varsinkin juuri kielellisessä
suhteessa, oli kirjallisuudelle ja kirjailijoille hyödyksi.
Viimemainittuja hän aivan oikein kehoittaa »tutkimaan ja oppimaan
taidet-tansa hyvistä esikuvista ulkomaan kirjallisuuksissa». — Paitsi
Kielettäressä harjoitti hän kovakätistä puutarhurivirkaansa, jolla hän
tahtoi puolestaan »edistää, puhdistaa ja kaunistaa tätä kieltä», sillä
siihen paloi hänessäkin »lapsellinen rakkaus», myös varsinaisessa
sanomalehdistössä, ensin Suomettaressa, sitten välien säryttyä
ruotsinkieliselle yleisölle puhuen Finlands Allmänna Tidningissä ja
Helsingfors Dagbladissa. Myöhemmin hän arvosteluissaan ja
esiintymisessään oli toki paljoa tyynempi ja kohtuullisempi kuin
1860-ja 1870-luvuilla, jolloin edellämainitut kielelliset, taiteelliset ja
puhtaasti mieskohtaisetkin syyt myllersivät hänen yrmeää ja kuohah-
televaa luonnettaan.
Ahlqvistin kääntyminen tiedemieheksi oli paha pettymys niille,
jotka olivat hänestä, hänen ensimäisten runokokeidensa
perustuksella, toivoneet runoilijaa. Varsinkin Snellman näkyy olleen
harmistunut. Litteraturbladissaan v. 1856 hän puolittain valittaen
puoleksi pilkallisesti lausuu: »Yhä enemmän kasvaa uusien
kielioppien luku suomen sukukielten alalta (S:n kirjoitus koski A:n
vatjan kielioppia); myös Ahlqvist on nyt lopullisesti tullut
kieliopin-tekijäksi.» Kokonansa ei tiede toki Ahlqvistia riistänyt; Oksasena
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
