Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
49
hän joutohetkinään muisteli ensi lempeään runotarta sekä
käännöksillä että omintakeisilla sepityksillä. Hänen aikaisimpia
käännöksiään oli painettu Snellmanin Saimaan; useita omintakeisiaan
hän nimimerkeillä A. O., Sorsa ja Niilo Nykänen painatti
Suomettaren alku vuosikertoihin. Ne ovat muodollisesti vielä verrattain
kankeita ja takaltelevia, ja myöhempää »Säkenissä» julkaisua varten
hän näkyy niitä paljon korjailleen. Suomettaressa 1847 on julaistu
myös hänen kaunis suorasanainen kansatieteellinen Satunsa.
»Vänrikki Stoolin Tärinäin» kääntäjistä hän on ensimäisiä. Jo v. 1846
hän Savokarjalaisten kirjasarjassa »Lukemisia Suomen kansan
hyödyksi» julkaisi käännöksen Pilven veikosta, ja vuoden 1856
Suomi-kirjassa ilmestyi hänen jo v. 1852 valmistamansa kankeahko
käännös runosta Döbeln Juuttaalla. Näitä sujuvampi on hänen
käännöksensä Schillerin mainiosta runosta Laulu kellosta, jonka hän luki
julki yliopiston Schiller-juhlassa 1859. V. 1860 hän vihdoin kokoaa
paraan osan siihenastista runo tuotantoaan ensi parveen Säkeniä,
%
joista jo 1863 ilmestyi toinen lisätty painos. Toinen parvi Säkeniä
ilmestyi v. 1868, ja Säkenien yhteinen »vähennetty ja enännetty
laitos» v. 1877. Tähän »normaalipainokseen» on myöhemmissä
painoksissa (1881 ja 1898) lisätty vain muutamia jälkeenpäin syntyneitä
runoja. — Paitsi runoja on Oksanen suomennellut ja mukaillut
muutamia näytelmiä (Benedixin ilveily Riita-asia, Molièren
komedia Väkinäinen naiminen ja Schillerin murhenäytelmä Kavaluus
ja rakkaus, kaikki vv. 1860—63) y. m. kirjoja.
Runoiluaan Oksanen ei näy pitäneen suuriarvoisena; se oli
ollut vain »puhdas kielellinen yritys» suomalaisen runokielen
muokkaamiseksi, »säkeniä» tulen sytykkeeksi; etusijassa hän piti itseään
tiedemiehenä.
Oksasen »Säkenet» sisältävät kokonaisuudessaan noin satakunta
runoa, niistäkin tuskin puolet alkuperäisiä. Loput ovat
käännöksiä saksasta, ruotsista y. m. kielistä. »Säkeniin» on myös mainittu
»Satu» otettu. Suuri ei siis ollut Oksasen runollinen sato, mutta
ajallansa sangen merkittävä. Jo »Säkenien» ensi parvi, joka itse
asiassa sisälsikin hänen parhaat runonsa, oli iloinen yllätys
aikalaisilleen. Itse Snellman, joka yleensä oli ankaranpuoleinen arvostelija,
puhuu Litteraturbladissaan siitä kiittävästi. Toinen parvi sen
sijaan ei enää herättänyt yhtä vilpitöntä iloa. Sen sävyyn oli näet
Uudempi suomalainen kirjallisuus. — 4
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
