Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
63
Kaarlo Slöörin kera, 3 seuraavaa osaa eli uudenajan (vv. 1866—74).
Tämä lavea kertomussarja (2121 sivua), jonka eri osista
myöhemmin on ilmestynyt uusia paranneltuja painoksia, oli aikoinaan hyvin
suosittu historiallisena lukemisena sekä kotona että koulussa ja
kauniina todistuksena tämäntapaisen suuren kirjallisen yrityksen
kan-nattavaisuudesta suomeksikin.1 Ja lyhyessä, yleiskatsauksellisessa
muodossa esitti Yrjö Koskinen yleisen historian kulun tyylillisestikin
ansiokkaassa historianfilosofisessa teoksessa Johtavat aatteet
ihmiskunnan historiassa (1879), joka alkujaan pidettiin luentosarjana
Helsingin suomenmielisten 1870-luvulla toimeenpanemassa tilapäisessä
»naisakatemiassa». Kirjassaan tekijä, nojautuen sekä eräihin
ranskalaisiin historioitsijoihin (Amedée Thierry y. m.) että omaan laajoilla
opinnoilla saavuttamaansa historiankäsitykseen, koettaa osottaa,
että historiankulussa on nähtävänä korkea aatteellinen
tarkoitus-peräisyys, »Jumalan sormi». Historia on näet
yleisihmisyys-aat-teen asteettaista täydellistymistä. Tähän yleisinhimilliseen tehtävään
tulee kunkin kansan, jos tahtoo saada sijaa historiassa,
kansallis-henkensä mukaisesti omalta kohdaltaan ottaa osaa.
Yleisihmisyys-ja kansallisuusaatteen vuorovaikutus siis määrää historian kulun.
Tämä katsantokanta on epäilemättä yksipuolinen, se kun jättää
syrjään historian tärkeät aineelliset, sosiaaliset ja henkiset tekijät,
mutta voi filosofis-esteettisen eheytensä vuoksi tuntua kylläkin
mielenkiintoiselta.
Monet Yrjö Koskisen vähemmistä historiallisista tutkimuksista
ja julkaisuista käsittelevät, samoin kuin »Nuijasota», juuri sellaisia
kohtia kansamme elämässä, jolloin suomenkansa on näyttänyt
vi-reämpää omintakeista toimintatarmoa tai muuten ollut
vaiherikkaassa asemassa, siis osottanut muutakin kuin velttoa
mukautumista ja heikkoutta. Sellaisia ovat esim. Olavi Maununpoika
Pariisissa ja Suomalaisten opinkäynti ulkomailla keski-aialla (1862),
Lähteitä Isonvihan historiaan (1865), Yrjö Maunu Sprengtportenista ja
Suomen itsenäisyydestä (1870), Savo ja Savonlinna (1875) y. m.
Sprengtportenin hän, tuntematta myöhemmin julki tulleita todistus-
1 Alkuunsa pysähtyneessä sarjassa Opiksi ja huviksi, lukemisia Suomen
perheille (1863) Yrjö Koskinen samoin aikoi jakaa kansalle tietoja eri aloilta.
Sen ainoassa vihossa kerrotaan »luoteisväylän» etsimisestä, pumpulista,
Viipurin pamauksesta 1495 ja suomalais-ruotsalaisesta Delaware-siirtolasta
1600-luvulla.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
