Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
fi 73
Sellaisena hän esiintyi Suonion nimellä, joka oli otettu lähellä
Viipuria olevan Suonionsaaren mukaan.
Suonion runoelmia ja »Kuun tarinoita» ilmestyi ensin
kalenterissa »Mansikoita ja Mustikoita» II—IV (1860—63), painettiin
erikseen v. 1865 nimellä Suonion runoelmia ja uudestaan lisättynä
painoksena 1869. V. 1882 julkaistiin sitten Suonion kootut Runoelmat
ja Kertoelmat, joista uusi täydennetty painos 1897. Se sisältää
tekijänsä runoelmat, Kuun tarinat ja neljä novellia ja cn jo kooltaan
kaunis todistus monipuolisen Krohnin ahkeroimisesta runottarienkin
palveluksessa. Suoniolla näkyykin olleen verrattain hersyvät laulun
lahjat, samoinkuin hänen kynänsä muutenkin oli kepeä ja joutuisa.
Jo koulupoikana hän oli sepitellyt ruotsinkielisiä runokokeita, mutta
päätti ylioppilaaksi tultuaan lakata runotyöstä, kunnes voisi
suorittaa sen suomeksi. Päätöksensä hän siinäkin horjumatta piti.
Suonion runotar paljastaa meille eheän, sopusointuisen,
lämminsydämisen personallisuuden, jolla oli valoisa ja ihanteellinen
elämänkatsomus. Se on sukua sekä Runebeigin kirkkaalle, mutta vielä
enemmän Topeliuksen harrasmieliselle, sulosäveliselle runottarelle.
Muutenkin Krohn koko olemukseltaan ja isänmaallisilta
harrastuksiltaan seisoo lähellä Topeliusta. Ajatelkaamme vaan esim. hänen
nuorisoa varten kerrottua Suomen historiaansa ja hänen
runoilu-aan ja kirjailuaan lapsille. Suonion runotar ei ole läheskään niin
voimakas, suorasukainen ja miehuullinen kuin Oksasen; pikemmin
siinä on ominaistunnuksena joku naisellisen hentomielisyyden piirre.
Mutta se on värikkäämpi ja monipuolisempi kuin Oksasen sekä
aiheiltaan että ulkoasultaankin; Suonio näet taivuttelee suomea
moninaisiin runomittoihin ja noudattelee paremmin uudemman
runo-taidon vaatimuksia korkoon ja laajuuteen nähden. Suurempi
alkuperäisyys sekä omintakeisuus niin aiheissa kuin ilmaisutavassa
puuttuu Suonion runottarelta; korvauksena on runoilijan harras,
tunte-hikas mieliala ja vilpitön pyrkimys. Suonio on runoilijana
pikemmin taitava »asianharrastaja» kuin voimaperäinen runoilija. Sen
hän kyllä itsekin myöntää verratessaan runotartaan aivan liian
vaatimattomasti varpuseen ja toivoessaan jälkeensä suurempia
laulajia:
Paremmat lauluäänet
Keväällä ehtinee,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
