Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
96
luonteita ja valaissut ne hänelle ominaisella sisäisellä
ymmärtämyksellä. * filll
Nämä kaksi sukulaiskomediaa ovat Kiven
draamallis-koomilli-sen taiteen huippukohta. Hänen muut painetut näytelmänsä ovat
aiheiltaan vakavia. Hyvistä yksityiskohdistaan huolimatta ne eivät
kokonaisinaan tee sitä eheää ja täyteläistä vaikutusta kuin edellä
mainitut. Syy tähän, kuten jo ylempänä 011 mainittu, on epäilemättä
siinä, että Kivi niissä on siirtynyt ulos omasta kotoisesta
havaintoja näkemyspiiristään eikä senvuoksi ole jaksanut tarpeeksi
elävöittää pelkän mielikuvituksensa muodostelemia henkilökuvia. Hänen
suuresti suunniteltu, osittain viisjambisäkeinen murhenäytelmänsä
Karkurit on siitä selvä esimerkki. Sen juoni — kahden naapureina
ja serkuksina elävän suomalaisen aatelisherran verinen viha,
heidän lastensa ylevä rakkaus ja isien sovinto lasten kuolinsijan
ääressä — on, kuten mainittu, kai sommiteltu Shakespearen »Romeon
ja Julian» mukaan ja ulkonaisesti kyllä jännittävää laatua. Muuten
sillä ei ole oikeastaan mitään varmaa ajallista tai paikallista
kiinnekohtaa. Eipä edes asiallinen ja psykologinen perustelu ole
tyydyttävä. Tosin mainitaan »valtiollinen eriseuraisuus» vanhusten vihan
alkusyynä, ja ajaksi näyttäisi sopivan Anjalan liiton aika, mutta
siihenpä ajallinen ja asiallinen perustelu loppuukin. Koko
näytelmän rakenteesta näkyy selvästi vieraan esikuvan mukaan kaavailtu
väkinäinen asettelu ja outojen teatterikeinojen käyttö — esim.
»Uraalin aarnioista» sotavankeudesta paenneet »karkurit» Tyko ja
Pauli esiintyvät suurimman osan näytelmää valepukuisina; vieläpä
on tarvittu erityinen »teatterikonnakin» (Niilo) toiminnalle »pohtia»
antamaan. Näin ei näytelmässä olekkaan oikeaa välittömyyttä ja
todellisuutta. Henkilöt puhuvat ja toimivat koneellisesti,
kaavamaisesti. Lisäksi Kivi ei ole jaksanut pysyä korkean aiheensa tasalla,
vaan on tuon tuostakin horjahtanut aatelisylhäisyydestä alas
nurmijärveläisyyteen. Hänen aatelisherransa esim. käyttävät
monesti sangen karkeaa ja epäaatelista puhetapaa; jopa itse hieno ja
yleväpuheinen Elmakin laukaisee ihanoilta huuliltaan sellaisen
lauseen kuin: »Sun nielköön helvetti, sinä musta-silmäripseinen peikko!»
Kuitenkin näytelmässä siellä täällä tuntuu voimallinen henkäys
oikeaa Kiveä. Sellaisia kohtia ovat kauniit maisemamaalailut ja
Elman ylevälentoiset lyyrilliset mielenpurkaukset. Niissä Kivi on
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
