Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
08
tyy sopu vanhuksien ja kihlaus lasten kesken senkautta, että sokea
Liisa ihmeellisellä tavalla saa näkönsä ja tämä ihme pehmittää
vanhusten kivikovat sydämet. Luonnottomana seikkana on pidettävä,
että nuo veriviholliset isännät, Mannila ja Keimo, asuvat aivan
vastakkain, ainoasti piha välillä, lähtevät sovinnossa vetämään
yh-teisnuottaa ja palajavat nuottamatkalta tuskin kymmenkunnan
minutin kuluttua. Sama ajallinen luonnottomuus uudistuu »Leassa»
Sakeuksen kaupunginportilla käynnissä ja »Margaretassa» toukokuun
valoisan illan äkillisessä tähtikirkkaaksi kuutamoyöksi
pimenemisessä. Luonnotonta rahvaannaiselle on myös se perin innoittunut,
taivashurmainen puhetapa, jolla Liisa tulkitsee mielialojaan.
Niiden uskonnollisesta tunnepohjasta soi jo Lean haltioitunut ääni.
Kirkkaimmin ja kauimmas kotikylän ulkopuolelle kantaa
Kiven mielikuvitus hänen L^ö-idyllissään. Mutta siinä onkin äidiltä
opittu syvällinen raamatuntuntemus hänen sisäistä näkemystään
suuresti vahvistanut. »Leassakin» 011 toiminnan päävipusimena
ihme, tällä kertaa puhtaasti uskonnollista laatua: Kristuksen
personal-lisen hengen ja opin äkillinen vaikutus tullimies Sakeuksen
perheeseen. Tämän ihmeen tieltä 011 syvempi psykologinen perustelu
saanut väistyä. Kristuksen oppi saattaa Sakeuksen haavehentoisen
tyttären Lean isän tahdon mukaisesti lupautumaan vaimoksi
rahanahneelle ja tekopyhälle iariseukselle Joakselle ja luopumaan
rakkaasta Aramistaan; mutta sama oppi kääntää äkkiä epäröivän ja
mammonaan kiintyneen Sakeuksenkin Vapahtajan käskyjen
täyttäjäksi ja vääryydellä kootun omaisuutensa köyhille jakajaksi. Sitäpä
taas ei rahanahne Joas suvaitse; hän jättää kiroillen joskin
hämillään Lean, joka hänelle parasta siunausta toivottaen nyt saa
rakkaan Araminsa. Näin käy voimakas Kristuksellisen sovinnon,
rauhan ja rakkauden tuulahdus läpi koko näytelmän, ja hempeä Lea
on sen haltioitunein tulkki. Hän on Kiven naisluomista hentoisin,
lyyrillisin, miltei ylimaallinen. Hänen taivaanutuista olemustaan
vastaan kuvastuvat ahne Sakeus ja häntä vielä ahneempi ja
ulko-kultaisempi Joas, joissa molemmissa tapaamme vahvennettuina
eräitä Topias-suutarin piirteitä, karkeina miesyksilöinä ja
muodostavat siten tarpeellisen draamallisen vastakohdan. »Lea» on
sittenkin enemmän tunnehehkuinen uskonnollinen runoelma kuin
varsinainen sielullisesti perusteltu näytelmä; se on itämainen idylli, jossa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
