Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
99
raamatullis-itämainen kuvakieli rehoittelee kaikessa tunnelmallisessa
uhkeudessaan. Kivi onkin »Leassa» tyylin ja kielen puolesta pysynyt
ylevän aiheensa tasalla; ainoasti harvoin töksähtää vastaan joku
karkea, alhainen kirous tai puhetapa, etupäässä Joaksen suusta. —
Muutenkin Kivi »Leallaan» kosketti oikeaa kieltä aikalaistensa
kansallisissa ihanteissa, nimittäin uskonnollista tunnetta; ja siitäpä
seikasta kenties enemmän kuin näytelmän puhtaasti draamallisesta
arvosta johtui sen osaksi tullut suuri suosio. »Leahan» sai kunnian
päästä ensimäisenä Kiven näytelmistä näyttämölle (1869) ja laskea
vankan perustuksen suomenkieliselle näyttämötaiteelle.
Verrattain vaatimaton teelmä on pikkunäytelmä Leo ja Liina.
Juoneen — ylhäisen ja itsenäisen Liina-neidin ja hänen kasvattinsa,
köyhän ylioppilaan Leon väliseen, kauan pidätettyyn
lemmentarinaan, jonka selvänäköinen Anton-eno johtaa vihdoin onnelliseen
loppuun — lienee tekijä m. m. mahdollisesti ottanut vilahduksen»
Vene-tian kauppiaan» ylväästä Portia-neidosta. Toiminta tuntuu
epätodelliselta, henkilöt uusinnoilta (Leo ja Liina = »Karkurien» Tyko
ja Elma, Anton = Martti-pehtori), eikä asiaa ollenkaan paranna
se luonnottoman korkealentoinen tunnehurma, johon Leo ja Liina
pukevat sanottavansa, enemmän kuin se aito jukolainen haukkuma-
sanasto, jolla Anton höystää lauseitansa. Leon ja Liinan vuorosa-
%
noissa ilmenee jo selvästi se sairaalloinen, suhdaton
sentimentali-suus, joka saavuttaa huippunsa Kiven viimeisessä sairaan hengen
tuotteessa Margaretassa. Sen juoni — Viaporin antautumisen
vaikutus maalla asuvaan säätyläisperheeseen ja siihen liittyvä
lem-mensuhde — ei ole, kuten yllä on mainittu, alkujaan Kiven omaa,
vaikkapa se tavallaan on sukua »Lean» juonelle. Kiveä on
pohjaltaan sen sijaan jo mainittu, varsinkin Margaretan ja Anianin
vuorosanoissa kuohuva kyynelkiihkeä hurmioisuus, joka kulkee
kaukana yltiöisyyden ja luonnottomuuden rajoilla, ja hehkuvan
isänmaanrakkauden kirkastama sovinnollinen loppu. Lähempi
psykologinen perustelu puuttuu tästä samoinkuin »Leasta» ja »Yö ja
päivä»-idyllistä — lyyrillinen tunnekuohuilta saa olla sen
korvauksena.
Kiven julkaisemattomista näytelmistä lienee merkillisin
viisinäytöksinen murhenäytelmä Canzio (osaksi painettu ja keväällä
1901 pari kertaa näyteltykin). Siinä on Kivi vieraiden esikuvien
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
