Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
101
kylä- ja yhteiskunnan yhteyteen, jota pakoon olivat korpeen
lähteneet. Ja lopuksi seuraa tässäkin rauha ja sovinto kaikkien
ristiriitojen jälkeen.
Näin kosketellaan »Seitsemässä veljeksessä» kansamme kaikkia
viljelysasteita, luonnontilaisesta . metsästys- ja kalastuskannasta
nykyaikaiseen maanviljelys- ja yhteiskuntakantaan saakka. Saapa
korkeampi henkinenkin viljelys ja kansallinen herätys Jukolan
älykkäässä Eerossa jo ensimäisen maalaisedustajansa. Siten romaani
aatteellisesti on oikeastaan inhimillinen sivistyskuvaus, erityisesti
suomalainen viljelyseepos. Tätä pohja-ajatusta ei tekijä tosin
varsinaisesti tuo esille; pikemmin se vain selvästi kuumottaa romaanin
muun sisällyksen alta. Näkyvimpänä pääjuonenahan on veljesten
ajattelematon eristäytyminen yhteiskunnasta ja heidän jälleen
saman yhteiskunnan yhteyteen palajamisensa. Sellainen juonihan
soveltui hyvin humoristiselle käsittelylle. Silti tuo aatteellinenkin
johtolanka, vaikkapa usein näyttää kokonaan katkeavan irrallisten
sivuseikkain vuolaaseen virtaan, yhä uudelleen pilkistää esiin ja
käy teoksen lopulla entistä selvemmäksi. Runoilija tuntuukin
muuten nauttineen enemmän romaaninsa vallattomista
yksityiskohdista kuin sen taiteellisesta eheydestä. Hänen näkemyksensä kuvat
ovat kummunneet niin voimallisina esiin, ettei hän ole hennonut
niitä silpoa ja valikoida, vaan on levittänyt kaikki juurikuin suuressa
seinämaalauksessa lukijan eteen. Mitä räikein arkipäiväinen realismi
ja mitä haaveellisin luonnon ja kansantarinani romantiikka, mitä
karkein hienostumattomuus, voisipa sanoa luonnontilainen
»ihmiseläin», ja mitä kaunein ihanteellisuus ja parempaan pyrkimys
käyvät tässä käsi kädessä. Koko teos on kuin suuri kielisoitin, jonka
pääkielinä, saman voimallisen kaikupohjan päälle viritettyinä, ovat
Jukolan veljekset. Tästä soittimestaan saa runoilija ilmoille
omituisen yhteissoinnun, jossa ensi kuulemalta ei tunnu olevan mitään
sopusuhtaa, vaan joka tarkemmin tajuttuna sittenkin muodostaa
yhtenäisen sävelsarjan. Tämän omituisen kirjan pääviehätys onkin
kai juuri tuossa maaemosta pilviin yltävien mitä erilaisimpien
vaistojen, tuntojen ja mielenliikkeiden keskinäisessä vuorovaihtelussa.
Kuten V. Tarkiainen ansiokkaassa tutkimuksessaan Kiven
»Seitsemästä veljeksestä» on osottanut, on tämä teos
»Nummisuutarien» tavoin kasvanut palojokelais-nurmijärveläiseltä todellisuus-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
