Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
102
pohjalta, jossa »hänen mielikuvituksensa on irroittanut ja liitellyt
piirteitä, värittänyt ja vahventanut luonnekuvia, paisuttanut ja
selvittänyt situatsioneja omien lakiensa mukaan». Romaanin
ajallisena taustana on Kiven lapsuuden aika, 1800-luvun alkupuoli,
jolloin perinnäinen raakuus ja tietämättömyys olivat Nurmijärvellä
hyvin lavallisia ilmiöitä. Kuvaus päättyy Snellmanin kansallisen
herätyksen alkuun, josta Eeron osottama sanomalehden ja
kansakoulun harrastus on juurikuin ensimäinen merkki. Vaikkapa siis
kotoinen todellisuus onkin Kivelle tarjonnut aineksia sekä
tapauksiin että henkilökuviin, ovat kirjan ulkonainen juoni ja päähenkilöjen
luonnekuvat kuitenkin kirjailijan oman vapaan mielikuvituksen
luomaa. Juoni ei tunnu edeltäkäsin kiinteästi harkitulta, vaan
kehittyy näennäisesti miltei sattumuksien varassa. Alussa oikeastaan
vain Laurilla on halu muuttaa metsään. Mutta onnistumaton
yhteinen kosinta — tavallaan uusinto Eskon ja Aapelin
naimahom-mista — vaikea lukutaito ja ankara lukkari sekä luuloteltu
ihmisten ja yhteiskunnan vaino saavat kaikki korpeen lähtemään. Täällä
juoni, jossa tuon tuostakin palautuu samantapaisia kuvauksia,
varsinkin metsästysretkiä, soluu irrallisesti edelleen, kohoten milloin
komeiksi kuvauskukkuloiksi, kuten esim. piriin palossa jouluyönä
ja varsinkin härkien piirityksessä Hiidenkivellä, milloin taas
laskeutuen viileiksi luonnon- ja tunnelmakuviksi. Kaiken keskellä seisoo
Jukolan »uhkea velisarja», jonka eri jäsenet Kiven taide on selvästi
yksilöittänyt, vaikkapa on antanutkin heille helposti tunnettavan
yhteisen alkupohjan. Mielenkiintoisin luonnekuva on epäilemättä
vanhin veli Juhani, tuo hetkellisten mielialojen äärimäisyydestä
toiseen vapaasti läikähtelevä luonnonlapsi. Häntä on Kivi valaissut
monelta eri puolelta aivankuin Eskoa. Karkean, villin ja
taikauskoisen ulkokuoren alla on hänessä samoinkuin muissakin veljeksissä
kosolti puhdasta, helposti muokattavaa sydämenkultaa: herkkä
oikeudentunto, siveellinen mieli, hyväsydämisyys ja hellä rakkaus
äidinmuistoa, kotia, vieläpä kotieläimiäkin kohtaan. Lähinnä
Juhania esiintyy yksilöllisimpänä nuorin veli Eero, »pikku Eero,
liukas luikku», alituinen hammastelija ja pilkkakirves, veljeksistä
terävä-päisin ja vikkelin. Muut veljekset, varsinkin Juhani, ovat Eskon
tavoin kaikessa touhussaan itsetiedottomasti koomillisia; Eero
yksin, juurikuin Mikko Vilkastuksen jälkeläisenä, edustaa itsetietoista,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
