Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
103
älyllistä huumoria, tekijää itseään. Hänen suora vastakohtansa on
veljeksistä sielullisesti vähimmin kehittynyt, tyhmä, hidas ja
unelias Timo. Simeoni puolittain tekopyhänä »vaivaisena syntisenä»,
joka tuon tuostakin lankeaa »lihan viettelyksiin», ja satuihin ja
tarinoihin mieltynyt Aapo, veljesten järkevä, harkitseva neuvonantaja,
»Jukolan Salomon suuri», ovat myös varmasti piirrettyjä
henkilökuvia. Hiljainen, umpimielinen nuijattelija Lauri, joka parhaiten
viihtyy yksinään mietiskellen metsän siimeksessä, edustaa kai lähinnä
Kiven erakoista luonnon- ja metsänrakkautta. Harteva Tuomas
on veljeksistä väkevin ja vähimmin silmäänpistävä, muuten
työteliäs, harvasanainen, tyyni ja vakava, mutta vihastuneena hirveä. —
Mitä runsain sarja erilaisia mielenliikkeitä, lapsekkaita tuumiskeluja
maailman menosta ja elämän ongelmista, hauskoja kuvauksia ja^
arvosteluja näkemyksistä ja kokemuksista, haaveellisia satuja y.
m. s. vierii veljesten vuoropuhelussa lukijan editse. Mutta
veljesten ohelle on Kivi luonut monta muutakin elävää henkilöä. Siinä
on ankara, rovastillinen lukkari, kansanmielinen nimismies,
tyypillinen metsäläiserakko Taula-Matti, joka pohjoissuomalaisilla
kertomuksillaan kiihoittaa veljesten metsästysintoa, äkeä Kolistimen
ukko, topakka Männistön muori ja samansukuiset Venla, Timon ja
Laurin eukot sekä Rajamäen Kaisa, hentoinen Seunalan Anna j.n.e.—
Kaiken tämän leveän inhimillisen kuvasarjan taustana kohoaa
alkuperäinen suomalainen sisämaan luonto ominaisessa monipuolisessa
valaistuksessaan, Kiven taitavan kynän havainnollistuttamana, ensi
kertaa suomenkielisessä kirjallisuudessa kuvattuna. Ja lopuksi
kaareilee kaiken yli, ikäänkuin kesäillan autereinen rusotus
kirjavien maisemien yllä, Kiven leveästi muhoileva, ymmärryksellinen
huumori, jossa riehahteleva elämänilo ja vieno raskasmielisyys
syleilevät toisiaan.
Kiven runoissa ilmenevät samat peruspiirteet kuin hänen
kertoma- ja kuvailutaiteessaan: selkeä havainnollisuus, ulkokohtainen
tyyneys ja eepillinen leveys. Kivi ei runoissaankaan taiteellisesti
tiivistä näkemyksiään, vaan antaa niiden vuotaa esiin kaikessa
vapaudessaan. Siitäpä johtuu, että useimmat Kiven runot ovat hyvin
pitkiä, jopa jotkut monikymmenvärsyisiä. Samasta syystä hän kai
ei myöskään käytä loppusointuja, ne kun vain kahlehtisivat kuvien
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
