- Project Runeberg -  Uudempi suomalainen kirjallisuus / 1. Vanhempi eli perustava aika /
104

(1911-1912) Author: Oskar Albin Kallio
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

104

ja ajatusten vapaata kulkua; hänen säkeensä juoksevat vapaina
rytmeinä, joiden käyttämisessä tuntuu selvästi antiikin
loppusoin-nuttoman, poljennollisen runouden vaikutus. Yhtä vapaa hän
tahtoo olla itse kielenkin suhteen ja lyhentelee sanoja aivan vanhan
virsikirjan tapaan. Tätä menettelyään hän »Kanervalan» esipuheessa
puolustelee sillä, että samantapaisia lyhennyksiä käytettiin
Etelä-Suomen puhekielessä ja »koska niiden käyttämisellä voidaan
kielellemme lisätä lyhykäisiä ja varsinkin yksitavuisia sanoja, joita se
tarvitsee, voidakseen keveämmästi liikkua vaihtelevaisissa,
uudemmissa runomitan laaduissa». »Sallittakoon», hän jatkaa, »se olla
hänellä vakuutuksena, että suomenkieli on vasfedes siinä suunnassa
muodostuva.» Vieläpä hän vetoo Lönnrotin virsien korjauksissa
antamaan esimerkkiin. Tämä Kiven menettelytapa ei, kuten
tunnettu, saavuttanut hyväksymistä, ja »Valittuihin teoksiin» otettuja
Kiven runoja onkin hellävaroin kielellisesti korjailtu.

Kiven lyriikka, ennen mainittu yksinäinen Ikävyys-runo pois
luettuna, on pääasiassa kertovaista ja kuvailevaista »idylli-lyriikkaa».
Se on täynnä syvää ja raikasta luonnontunnetta, voimallisia kuvia
ja vertauksia, ihmeellisiä näköalamaalauksia ja kauniita
havainnollisia kuvauksia, joista toiset ovat todellisuudesta, toiset runoilijan
kangastelevista kaukonäkemyksistä peräisin. Varsinaisia
omakohtaisia lemmenrunoja hänellä ei ole ollenkaan. Nekin runot, joissa
on joku personallisempi lemmenaihelma (esim. Keinu, Anjanpelto,
Onnelliset, Niitin), ovat perin viileitä, idyllimäisiä; kauniin immen
muistokas kuva vain kuuleana jälkinäkynä kangastelee runoilijan
sydämessä. Siellä kangastelee ihannekuvana myös onnellinen
Uutis-talon perhe, kaukainen ahkera onnensaari Lintukoto, metsämiehen
vapaa ja reipas elämä (Metsämiehen laulu ja Karhunpyynti),
»Onnelan ihana kunnas» (Keinu), näköpiiriin sulautuva »taivaan maa»
(Kaukametsä)9 hiljainen »Tuonen viita, rauhan viita» (Sydämeni
laulu), vahva laiva meren myrskyssä (Myrsky), vankka mies
elämän myrskyissä (Mies) y. m. valoisia ja surullisia kuvia sekä
ihmeellisiä ja salaperäisiä luonnonnäkyjä. Kuin jyhkeä kivipatsas
kohoo tyhmä, mutta vilpitön Härkä-Tuomo, jonka hellä kiintymys
kyntöhärkiinsä ja metsän viileyteen on erittäin kauniisti ja
sydämellisesti kuvattu. Lavein Kiven julkaistuista runoelmista on hänen
raikasta luonnontunnelmaa tulvehtiva paimenidyllinsä Paimentyttö,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 18:42:46 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/uudempi/1/0108.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free