Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
105
jossa Taula-Matin sukuisen Hanko-Heikin, Rajamäen Kaisan
sisareksi kelpaavan Pihkamuorin sekä pikku Katrin ja hänen koiransa,
»karvaköllinsä», kuvaus on Kiven ominaisella havainnollisuudella
suoritettu. Runoissaankin, jollemme puhtaasti muodollista puolta
ota huomioon, Kivi epäilemättä jättää aikalaisensa suomenkieliset
runoilijat jälkeensä. Hänellä on suurempi omaperäisyys, avarampi,
kuvarikkaampi näkemys ja voimallisempi tunne. Onpa hän ainoassa
selvästi Runebergin vaikutuksen alaisena syntyneessä teelmässään
(»Härkä-Tuomo» on myös mahdollisesti saanut vaikutusta
Runeber-gistä), Maamme-laulun mukailussa Suomenmaa, oikeastaan
omaperäisempi kuin Oksanen »Savolaisen laulussa».
Kiven runoudessa, niin suppea kuin sen aihepiiri itse asiassa
onkin, avautuu ylen runsas maailma erilaisia mielialoja, tuntoja
ja näkemyksiä. Se ulottuu, voimme sanoa, maaemon syvyyksistä
taivaan sinen »pyhiin ja pyörryttäviin» korkeuksiin, järeimmästä
arkipäiväisyydestä mitä utuisimpiin ja kaihoisimpiin
kauneusnäke-myksiin, vankasta tosioloisuudesta aivan salaperäisen
aavistusmaa-ilman rajoille. Tämä äärimäisten vastakohtien toisiinsa kosketus
se osaltaan antoi Kiven runoudelle niin oudon leiman monien
aikalaisten silmissä ja saattoi hänen runoutensa ystävätkin usein
ymmälle. Lisäksi tuli Kiven erikoinen tyyli ja kielenkäyttely,
jollaiseen ei oltu ennen totuttu. Sehän sai varsinkin »oikeakielisen»
Ahlqvistin vihan vimmoihin. Ja kuitenkin Kiven kieli ja tyyli, sen
haitallisia ruotsalaisuuksia ja murteellisuuksia lukuunottamatta, oli
paljoa rehevämpi, taipuisampi ja täyteläisempi kuin yhdenkään
Kiven aikalaisen. Muut olivat suomenkielen kieliopillisia,
sääntö-peräisiä kirjoittajia, Kivi sen sijaan oli vapaasti ja itsetietoisesti
luova tyylitaituri, joka käytteli kieltä eri tavalla eri tarkoitusperiä
varten. Lyhyistä sanansutkauksista leveihin homerolaisiin
vertauksiin ja raamatullis-profeetallisiin lausepaisutuksiin saakka taipuu
kieli Kiven käsissä notkeasti ja varmasti, apunaan alkusointu,
omituinen poljennollinen jopa takaperoinen sanajärjestys, raamatun- ja
kansankielen ominaisuudet y. m. kielettären käyttövarat. Siten 011
muodostunut aivan erikoinen Kiven tyyli, joka tosin monessa
kohdin rikkoo tavanmukaiset säännöt ja käyttötavat, mutta antaa
Kiven runoudelle sen ominaisen muodollisen tehon. Juuri tyylinsä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
