Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Näytelmä- ja kertomuskirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
108
sydämelle niin kipeästi, että hän ahkerasti alkoi hakea lohdutusta
alkoholista, joutuen vanhempana yhä enemmän sen orjaksi.
Ylioppilaaksi tultuaan (1858) hän aikoi ensin papiksi, mutta antautui
sitten 21 vuodeksi kotiopettajaksi Iitin Perheniemelle Stråhlen
perheeseen, lukien samalla filos. kandidaattitutkintoa varten. Sen
suoritettuaan ja 1864 maisteriksi vihittynä hän 7 vuotta toimi opettajana
Helsingin ala-alkeiskoulun vasta perustetulla suomalaisella osastolla
sen lakkautukseen saakka (1864—71). Opettajan toimi ei häntä
miellyttänyt; hän siirtyi nyt asumaan maalle Vihtiin ja antautui
kokonaan mieliharrastuksiinsa, kirjallisiin töihin. Täältä lehtori
Göös vei hänet v. 1878 Jyväskylään »Päijänteen» toimittajaksi (1878
—82) ja Weilin & Göös’in kustannusliikkeen kirjalliseksi
avustajaksi. Liikkeen mukana hän myöhemmin siirtyi takaisin Helsinkiin,
asuen milloin maalla, milloin Helsingissä ja pysyen enimmälti tämän
liikkeen töissä ja leivissä (kielenkorjaajana, suomentajana ja
kor-jauslukijana) kuolemaansa saakka, joka tapahtui Helsingissä 8 p.
helmik. 1896. Muutkin, varsinkin Kaarlo Bergbom sisarineen,
hommasivat hänelle käännöstyötä.
Tuokolla oli runsaat runolahjat ja jo äidinkielenä opittu rikas
ja notkea kieli, mutta mihinkään suureen omintakeiseen
luomistyöhön hän ei jaksanut kohota. »Saul» oli ainoa merkittävä yritys
siihen suuntaan. Epäsäännöllinen elämä kai rappioitti ennen
aikojaan hänen henkensä ja lopulta ruumiinsakin. Itsekkin hän hyvin
näkyy heikkoutensa tunteneen. »Tuokko on tuohesta tehty eikä
se paljon painakkaan», kuuluu hän arvelleen itsestään. Sen sijaan
hän oli aikoinansa ahkerimpia — voimmepa sanoa ahkerin —
runoel-main, näytelmäin ja oopperalibrettojen suomentaja, kääntäjänä
nuoren Suomalaisen teatterin uutterin apumies. Hänen
suomennoksensa, joissa hän tosin näkyy usein hutiloineenkin, eivät enää
tyydytä nykyajan kasvaneita vaatimuksia, mutta omana aikanaan ne
olivat parhaita saatavissa olevia, vaivattomia ja sujuvia.
Runomitan hän perusti säännöllisesti korkoon. Omia lyyrillisiä runoja
pirahteli aikaisempina vuosina silloin tällöin väliin. Niistä on
mainittavin ryhdikäs, kotiseudun luontoa henkivä Birger Jaarlin linna.
Samalta pohjalta lähtee myös Hämäläisten marssi, isänmaa ja
uskonto tunnussanoinaan. — Tuokon sekä omat runokokeet että
epälukuiset käännökset (Franzénin, Runebergin, Tegnérin, Bürgerin,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
