Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Näytelmä- ja kertomuskirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
E " - 109
Mooren y. m. runoelmia) ilmestyivät hajallaan 1860- ja
1870-luku-jen kalentereissa (Mansikoita ja Mustikoita), hämäläisten
albumeissa, Annikassa V (Franzénin »Selma-laulut», Runebergin »Hauta
Perhossa», Tegnérin »Aksel»), kuva- ja aikakauslehdissä y. m.
Parhaita hänen runokäännöksistään lienee Bürgerin tunnettu ballaadi
»Lenora», jonka aavemaisen sävyn Tuokko on saanut säilymään
käännöksessäkin. Kirjall. Kuukauslehdessä on julaistu Tuokon
sepittämä lyhyt prologi eli Alkajais-näytelmä Suomal. teatterin
alkajaisiin (1872). Siinä Väinämöinen ja »Hellaan lapsi» Näytelmätär
lausuvat ilmi ilonsa suomenkielisen näyttämötaiteen syntymisestä.
Tuokon Suomal. teatteria varten suomentamista monista
kymmenistä (Aspelin-Haapkylä luettelee 48 varmaa) näytelmistä ja
oopperalibretoista on vain pieni osa painettu (Runebergin »En voi»
ja useat oopperaintekstit). Painamatta ovat esim. Topeliuksen
»Regina von Emmeritz», Schillerin »Maria Stuart» ja »Wallenstein»,
Victor Hugon »Maria Tudor» ja »Angelo» y. m. Myös »Vänrikkien»
suomentamisessa Tuokko, kuten jo ennen on mainittu, oli
ahkerana osamiehenä.1.
Runsas oli siis Tuokon runollinen toiminta ja vaikutti aikanansa
sangen merkitsevästi suomalaisen runotyylin ja -kielen juuri
vakaantuvaan kehitykseen. Nämä Tuokon puhtaasti muodolliset ja
%
kielelliset ansiot esiintyvät rehevimmillään hänen 6awZ-draamassaan.
Sen runokieli on sujuvaa, loppusoinnut täyteläisiä, jopa joskus
liiankin uhkuvia, ja esityksessä on monin paikoin lyyrillisen kukkea
sanontatapa. Tuokko on siinä ponnistanut kaikki kielelliset ja
lyyrilliset varansa esiin, jaksamatta toki aina pitää silmällä taiteellista
sopusuhtaa. Mutta siihenpä »Saulin» ansiot supistuvatkin.
Draamana, murhenäytelmänä, se näet on jotensakin onnistumaton tekele.
Tuokko oli luonteeltaan lyyrikko eikä nähtävästi muutenkaan
ollut liioin perehtynyt »korkean» draaman vaatimuksiin. Siitä syystä
hän kai varovaisesti nimittikin näytelmänsä »runoelmaksi».
Raamatun Saul-aihe, jota Tuokko muuten on verrattain vapaasti
käsitellyt, oli kyllä itsessään hyvin valittu, ja monet muut ovat jo
ennen Tuokkoa tätä draamallisesti kiitollista kuningastarinaa
menestyksellä muokanneet näytelmäksi.2 Mutta Tuokon kuningas Saul
1 V. 1859 Tuokko Suom. Kirj. Seuran apurahalla kävi Länsi-Inkerissä
runoja keräämässä ja julkaisi matkastaan kertomuksen Suomi-kirjassa 1860.
2 Esim. saksalaiset Karl Gutzkow ja J. G. Fischer.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
