Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Näytelmä- ja kertomuskirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
122
peliuksen tavoin hän valitsi enimmät aiheensa Suomen historiasta,
varsinkin sen murroskausilta, vihollishyökkäysten ajoilta.
Muisteloita Walter Scottista, Schilleristä ja Shakespearesta näyttää
hieman joutuneen mukaan. Suomenkielisen ja suomalaisaiheisen
historiallisen näytelmän ja romaanin alalla Jahnsson olikin varsinainen
perustaja, ja siinäpä hänen pääansionsa onkin. Hänen
kirjailija-kykynsä tai oikeammin kirjailijatarmonsa ei näet ollut hänen
tahtonsa ja kynänsä tasalla. Halu hänellä epäilemättä oli harras,
mielikuvitus ja kekseliäisyys runsas, ja kynä luisti perin kepeästi.
Aatteellisena taustana, mikäli sellaisesta voi puhua, oli suomalainen
kansallisuus ja isänmaa. Mutta Jahnsson ei näy jaksaneen tai ehkä
paremmin viitsineen käydä aiheihinsa syvällisemmin käsiksi, vaan
antoi kynänsä juosta vapaasti sitä mukaa kuin oikullinen
mielikuvitus suvaitsi sitä ohjata. Kuvauksen taiteellinen kokonaisuus,
tapausten todenmukainen perustelu, historiallisen taustan
luotet-tava väritys ja varsinkin eläviä yksilöitä luova henkilökuvaus
jäivät häneltä sivuasioiksi ja pääasiaksi pyrki pelkkä pintapuolinen
jännittäväisyys ja romanttinen tunnelmoiminen.
Nämä Jahnssonin kirjailijaominaisuudet ilmenevät sekä hänen
näytelmissään että kertomuksissaan. Aiheitten valinta ja asetelma on
molemmissa hyvin keksitty, mutta niiden taiteellinen suoritus on
keskeneräinen. Varsinaissuomalaisena ja kenties myös Schillerin
»Wilhelm Teliin» esimerkistä hän nähtävästi johtui
paikkakunnalli-sesti tuttuun Lallintaruun, joka kyllä tarjosi kiitollisia draamallisia
vastakohtia: kahden eri kansallisuuden ja eri uskon
yhteentörmäyksen. Ja tältä, varsinkin juuri uskonnollisen vastakohdan kannalta
• Jahnsson onkin »Lallinsa» aihetta käsitellyt. Lallin ollessa
Perman-retkellä ovat ruotsalaiset hyökänneet maahan, piispa Henrik on
kastanut Lallin vaimon Kertun ja vienyt mukanaan Lallin ainoan
pojan, pikku Ilmarin, kasvattaakseen hänestä Suomelle uuden
uskon apostolin. Tämä kotionnen hävitys yhdessä ruotsalaisten muun
sorron kera herättää Lallissa, joka valitaan suomalaisten johtajaksi,
kostonhalun, ja sen uhriksi Henrik joutuu. Lalli vuorostaan kaatuu
taistellessaan ruotsalaisia vastaan. Näin on näytelmän yleisasetelma
oikealta pohjalta kehitetty, mutta sittenkään ei nimihenkilö jaksa
herättää voimakkaampaa traagillista mielenkiintoa. Hän
pikemmin vain alenee kuin nousee loppua kohti. Tuokon Saulin tavoin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
