Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Näytelmä- ja kertomuskirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
123
ei Lallin luonteessa ole oikeaa draamallista ryhtiä, vaan huojuu se
sinne tänne. Hän ei ole mikään Wilhelm Teliin tapainen
suomalainen vapaussankari siinä määrässä kuin hänen pitäisi olla,
voittaakseen puolelleen lukijan myötätunnon. Ja piispaa kohtaan hän
esiintyykin — tosin mahdollisen esikuvansa Schillerin Teliin tavoin —
milt’ei inhoittavana salamurhaajana, saadakseen vuorostaan itse
odottamattoman, salakavalan lopun. Täten Lallin »traagillinen
ylevyys» lepää verrattain löyhillä perusteilla. Kuitenkin »Lalli»
hen-kilökuvauksen ylimalkaisuudesta — parhaita ovat Kerttu, Kitka
ja Nyyri, edellinen sekä uskossaan että rakkaudessaan horjumaton,
jälkimäinen aviopari uuden uskon kiihkeä vihollinen — ja monista
kömpelyyksistä huolimatta on varsin vilkas ja toimintarikas
näytelmä, jonka monet hyvin keksityt yksityiskohdat,
näyttämölli-sesti vaikuttavat kohtaukset ja apukeinot, lyhyt ja harkittu
vuoropuhelu sekä verrattain huoliteltu kielenkäyttö osottavat tekijänsä
luontaisia draamallisia lahjoja, joskin samalla viittaavat esikuviin.
— Paljon enemmän romantiikkaa ja luonnottomuuksia tapaamme
hänen toisissa historiallisissa näytelmissään »Bartholdus Simonis» ja
»Raatimiehen tytär», joskin edellisellä on ollut melkoinen
näyttämö-menestys. Se on tosin kai enemmän johtunut näytelmän
historial-lis-isänmaallisesta aatepohjasta ja kauniista yksityiskohdista kuin
sen draamallisesta tehosta. Näytelmän historiallisena taustana 011
näet venäläisten v. 1656 Viipuria vastaan tekemä hyökkäys ja eversti
Burmeisterin sekä urhollisten lukiolaisten voitollinen retki heitä
vastaan. Tähän isänmaalliseen taustaan on punottu hieman
monimutkainen rakkausjuoni, jossa päätekijöinä ovat Viipurin
pormestarin monimielinen tytär Anna ja hänen lempensä vuorottaiset
esineet, urhea, intomielinen lukiolainen Bartholdus Simonis sekä
salaperäinen muukalainen Gerbert, joka narraa Annalta
kaupunginpor-tin avaimen ja sitten esiintyy hyökkäävien vihollisten päällikkönä,
kreivi Suljovina. Bartholdus saa taistelussa surmansa Suljovin
kädestä ja tämä vuorostaan sotamieheksi pukeutuneelta Annalta.
Koko tuo Gerbert—Suljovin historia ja Annan siihen
suhtautuminen on perin löyhästi ja epätodellisesti perusteltu eikä
Barthol-duskaan, isänmaallisesta intomielestään huolimatta, jaksa herättää
syvempää mielenkiintoa. Enemmän kiintyy katsoja hänen
toveriinsa, iloiseen ja rehtiin Kaarle Olaviin, sekä saksalaiseen ravinto-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
