Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Näytelmä- ja kertomuskirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
130
kaita, etupäässä hengellistä tai muuten valistavaa laatua olevia
kansantajuisia teoksia. Siten Gummeruksen elämäntyö on jättänyt
syvät jäljet suomenkansan valistushistoriaan. Kaunokirjailijana
hän heti vetäytyi vaatimattomasti syrjään, kun näki uusia
etevämpiä voimia ryhtyvän hänen raivaamalleen uralle, mutta
kansanvalistajana hän loppuun saakka pysyi rintaman ensimäisinä.
Suomenkansan paras oli hänen koko toimintansa päämäärä.
Kaunokirjailijana Gummerus omisti vilkkaan mielikuvituksen,
kekseliään sommittelutaidon ja perin sujuvan kertoilijakynän, mutta
jätti kuten Jahnssonkin kuvausten taiteellisen huolittelun ja
viimeistelyn sivuasiaksi. Siihen hänellä ei ollut aikaa eikä hänen
lukijakuntansa sellaista kaivannutkaan. Pääasiana oli aivan
tulipalo-vauhdilla »kilpaa latojan kera» rientää jännittävästä tapahtumasta
toiseen, ollenkaan katsomatta, luontuivatko asiat ja henkilöt
kiinteästi ja perustellusti toisiinsa. Tästä oli seurauksena
pintapuolisuus; hän ei juuri koskaan tunkeudu syvemmälle aiheeseensa,
vaikkapa aikomus näyttää kyllä sellainen olevan. Novellissa »Sovitus
haudalla» hän itsekkin juurikuin pyytää tätä huimaa kiirettä
anteeksi: »Hyvä lukijani! Sinä ehkä kyllästyt tapauksiin, jotka
toinen toistansa kiireesti ajavat». Mutta lisää puolustuksekseen: »Vaan
mikä on elämä muu kuin tapaus?» Mahdottomia yhteensattumia,
voimakkaita »paukkuvaikutuksia», salaperäistä jännitystä,
tunteitten korkealle kuohuntaa, itkuista hentomielisyyttä ja moraalista
opetusta vilisee viljalti Gummeruksen tuotannossa. Lausekeinokin
tavoittelee, varsinkin hänen pääteoksessaan »Ylhäiset ja Alhaiset»,
aivan »myrskyn ja kiihkon» tapaista huohottavaa rientoa ja
paisutusta. Olkoon siitä näytteenä esim. seuraava Johanneksen tuskaista
mielialaa kuvaava pala:
Johannes oli kuoleman vaalea, se merkitsee talven muotoista sisua.
Hänen silmänsä ovat laskeuneet syvään hänen päähänsä, niiden valo
on sammunut — se merkitsee että toivonsa on kuollut.
Hänen hivuksensa ovat hajallaan — se näyttää että myrsky on käynyt.
Hänen otsaansa ovat syvät rypyt kaivetut — se merkitsee että sielu
on kärsinyt.
Hänen paljas rintansa nousee ja laskee kiiruhusti — se merkitsee että
sydämessä on hätä j. n. e. 1
Luuleepa lukevansa 1700-luvun saksalaisen »myrskyn ja kiihkon»
miehiä tai Felix Dahnin »Taistelua Roomasta»!
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
