Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Näytelmä- ja kertomuskirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
142
lismies sekä ennenkaikkea etevä ja ahkera kääntäjä, siinä suhteessa
aikansa ensimäinen. Kaiken tämän monikirjavuuden takana piili
lopuksi eheä ja sopusuhtainen luonne, personallisuus, ihminen, sen
sanan paraassa merkityksessä. Runous ja proosa näyttivät hänessä
kerrankin liittyneen sovussa yhteen.
Suomalainen oli syntynyt 8 p. helmik. 1850 Pietarissa, jossa
isä (kotoisin Savitaipaleelta) oli kultaseppänä. Käytyään läpi
Pietarin suomalaisen seurakunnan kirkkokoulun hän koulun
tarkastajan Kaarlo Slöörin toimesta joutui äsken perustettuun Jyväskylän
suomalaiseen alkeisopistoon, josta pääsi ylioppilaaksi 1868. Tultuaan
(1873) maisteriksi hän ensin toimi kielien ja matematiikan
opettajana eräissä Helsingin kouluissa, ollen samalla (1868—79)
Suomalaisen Virallisen Lehden aputoimittajana (Kaarlo Slöör oli
päätoimittaja), kuuluen v. 1875 Kirjallisen Kuukauslehden toimitukseen ja
avustaen Suomen Kuvalehden toimittamisessa; nimitettiin 1876
Tilastollisen toimiston aktuarioksi ja 1880 matematiikan lehtoriksi
uuteen Sortavalan eli Kymölän seminaariin. Tästä virasta hän
kivu-loisuuden vuoksi erosi 1906 ja kuoli kohta sen jälkeen 4 p. toukok.
1907. Raskaat perhesurut (toivorikkaan pojan, maisteri Lauri
Suomalaisen varhainen kuolema) kuluttivat loppuun jo muutenkin
alituisessa työssä väsyneet voimat. — Sortavalaan hän 1880-luvun
alussa perusti »Laatokka» lehden.
Näihin ulkonaisiin puitteihin mahtui, kuten jo mainittiin,
virkatoimien y. m. s. ohella perin runsas kirjallinen toiminta. Ainettamme
lähinnä hän on kaunokirjailijana ja suomentajana. Jo v:sta 1872
alkaen hänen nimimerkkinsä alkoi näkyä hämäläis-osakunnan
albumissa, Kirjall. Kuukauslehdessä ja Suomen Kuvalehdessä.
Ensinnä näytti siltä kuin hän aikoisi humoristiseksi runoilijaksi.
Siihen suuntaan viittasivat hänen pienet, pisteliäät komparunonsa
(»Niitä näitä») ja hupaisat tilapääkuvansa (»Uutispuuro»), mutta
pian hän jätti runomuodon, jota hän kyllä voi vakavastikin ja
samalla sujuvasti soinnutella, kuten varsinkin hänen kaunis ja
lämmin runonsa A. Kiven muistoksi (Kaikuja Hämeestä IV, 1886)
osot-taa, ja alkoi kynäillä suorasanaista, pieniä kertoelmia, novelleja.
Runoniekkana hän lisäksi otti hiukan osaa »Vänrikki Stoolin
Tärinäin» suomennostyöhön, suomensi Suomalaiselle teatterille erään
pienen laulunäytelmän (»Laululintunen» 1872), kirjoittipa itsekin pienen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
