Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Näytelmä- ja kertomuskirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
145
ei suinkaan tahdo tyrkyttää lukijoille mitään siveellisiä opetuksia
ja elämänohjeita, vaan antaa hyvän luonnollista tietä päästä
oikeuksiinsa. Suomalaisen maailmankatsomus on kristillinen; hän on
elämänkäsitykseltään vahva optimisti ja idealisti, hyvän
voimakkaam-muuteen uskoja. Eivät edes kohtalon käsittämättömät iskutkaan
voi hänen uskoaan järkyttää. Hän alistuu tyynesti, kapinoimatta,
joskin suruisin mielin, otaksuen että »Herran tiet ovat
tutkimattomat». Tuo aikaisemmin niin leikillinen ja hupaisa kirjailija
muuttuukin vanhemmiten vakavaksi, tyynesti harkitsevaksi uskonnolliseksi
mietiskelijäksi (»Suljetuissa kammioissa»).
Mikään itsestään uusia arvoja luova kirjailijakyky Suomalainen
ei ollut. Pikemminkin hän oli vain ammattinsa »ulosoppinut»
taituri, joka ulkonaisista esikuvista oppimallaan kätevyydellä rakensi
kertoelmiensa juonen ja henkilöt. Niissä tuntuukin usein liioittelua
ja epätodellisuutta. Hän liikkuu mieluimmin sovinnaisissa
sääty-läis- ja pikkukaupunkipiireissä, jotka hänen kauttaan astuvat
suomenkieliseen kaunokirjallisuuteen pa joita hänen hilpeä huumorinsa
keveästi hipoo, tapaamatta Kiven lailla leveää kansanomaista
maaperää. Tämä koskee varsinkin hänen ensimäisiä novellejaan. Ne ovat
etusijassa sukkelan, »konstinsa oppineen» kynätaiturin siloisia
tyylinäytteitä, vailla todellista henkeä ja elämää. Mutta aikansa köm-
#
pelötyylisen tuotannon rinnalla niiden sorea, koulittu tyyli oli kuin
virkeä tuulahdus ummehtuneessa ilmassa. Novelliensa toisessa
sarjassa Suomalainen jo otti paljoa paremmin varteen myöhemmän
ajan todellisuusvaatimukset. Niissä tapaukset ja henkilöt ovat
melkoisesti luonnollisemmat, näkemys todellistunut, tunne syventynyt.
Mutta Suomalaisen pääviehätys onkin tuossa soreassa,
pirteässä kirjoitustavassa, jolla hän antoi vallan uuden värin
suomenkieliselle novellityylille, osotti kuinka notkeasti ja siloisesti
suomalainen proosa sujui taiturin käsissä. Varsinkin leikillisissä kappaleissa
tämä ilahteleva tyyli esiintyy edukseen. Lukija väkisinkin ilakoi
mukana. Me nauramme Rauhalinnan kreivin onnistumattomalle
teatteriyllätykselle ja kunnon Sylvesterin suunnattomalle
aivastaja-nenälle (»Näytelmä»), sukkelalle kaksoislemmen sekamelskalle (»Kaks’
kertaa kaks’»), Nikkisen ja Rikkisen hupaiselle kylpykohtaukselle
ja säästäväisyyshommalle (»Kesäkylvyiltä»), vaikkapa emme usko
asian niin tapahtuneenkaan. Ja maisteri Lauri Leinolan kanssa
Uudempi suomalainen kirjallisuus. — 10
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
