Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Näytelmä- ja kertomuskirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
147
he unohtavat koko kapakan, lupaavatpa olla vastakin sinne
menemättä. Ihmisluonteen parempi puoli pääsee voitolle ja Jumala
kääntää pahankin hyväksi (»Piispan Ellu»). Syntyypä joskus, esim. kun
halla luonnossa ja halla (äidin kuolo) kertojan omassa sydämessä
voimakkaasti säestävät toisiaan (»Hallayönä»), todellakin syvä ja
eheä tunnelma.
Viimeisissä teelmissään Suomalainen ei tuo enää esiin mitään
uutta puolta itsestään; kynä on jo väsähtynyt, mielikuvitus
kuihtunut. Kevään ajoilla kokoelman pääansio onkin siinä että se sisältää
sekä vakavia että leikillisiä muistelmia ja pikakuvia Pietarin
suomalaisten elämästä tekijän lapsuuden päiviltä. Hupaisin niistä on
»Pane soimaan», jossa Pietarin suomalaiset käsityöläismestarit
näyttävät mahtiaan helsinkiläisille tuttavilleen, soitattamalla
luvattomalla ajalla ravintolan suurta urkuposetiivia. Samoin kerran itse
suurta Lönnrotia kätellyt »Ukko Grahn», suomalainen neulaseppä,
joka janoo oppia, pääsee kyläkoulun opettajaksi ja on onnellinen
saadessaan edes hetkisen pitää suomalaista ylioppilaslakkia
päässään. Andanten muistelmantapaiset, Jean Sibeliukselle omistetut
»akkordit» sisältävät vain hentomielisiä tunnelmia eikä näytelmä
Ensimäinen pettymys, vanhan tohtorin ja hänen muinaisen
lemmittynsä tyttärentyttären pieni musikaalis-sentimentaalinen
lemmentarina, enää pirteydessä ja luontevuudessa kohoa »Sedän» tasalle.
Suomalaisen paras aika oli 1870-luku ja 1880-luvun alku.
Hänen toinen kirjallinen työkautensa 1900-luvun alussa on vain
»uudelleen lapseksi tulleen» kellastunutta syyssatoa.
Läheistä sukua Suomalaiselle huumoriltaan oli nimimerkki Pii,
oikealta nimeltä maisteri
Vilho Soini,
hänkin noita kirjallisuutemme kevätajan kevätmielisiä kynäilijöitä
ja ensimäisen suomenkielisen alkeisopiston (Jyväskylän) kasvatteja.
Soinin tuotanto on vähäinen, mutta osottaa hänellä olleen herkät
humoristisen kuvailijan ja kertoilijan avut. Eipä vakavuuskaan
ole hänelle vierasta, vaan viihtyy hänellä kuten Suomalaisellakin
hyvin yhdessä huumorin kanssa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
